Selvagenssaaret
29 lajit
Selvagenssaaret ovat osa Portugalille kuuluvaa Madeiran autonomista aluetta.
Fyysinen maantiede
Selvagenssaaret on pieni Portugalille kuuluva saariryhmä Pohjois-Atlantilla. Se kuuluu Makaronesian saariryhmään ja sijaitsee Madeiran ja Kanariansaarten välissä. Saaret sijaitsevat noin 300 kilometriä Madeiran pääkaupungista Funchalista etelään, mutta ainoastaan noin 160 kilometriä pohjoiseen Kanariansaariin kuuluvasta Santa Cruz de Tenerifen kaupungista.
Selvagenssaaret kuuluvat Afrikan laattaan ja ovat merenalaisen tulivuoritoiminnan seurauksena merenpinnan yläpuolelle yli 20 miljoonaa vuotta sitten kohonneita huippuja. Ne ovatkin todennäköisesti Madeiran autonomisen alueen saarista varhaisimmat. Lisäksi Selvagenssaarilla sijaitsee Portugalin eteläisin kohta.
Selvagenssaaret koostuvat kokonaisuudessaan kahdesta saariryhmästä, joiden yhteispinta-ala on noin 2,73 neliökilometriä. Koilliseen saariryhmään kuuluu Selvagenssaarten suurin saari Selvagem Grande ja kolme pinta-alaltaan pienikokoisempaa luotoa, Palheiro da Terra, Palheiro do Mar ja Ilhéu Sinho. Selvagenssaarten lounaiseen saariryhmään kuuluvat saariston toiseksi suurin saari Selvagem Pequena ja kolmanneksi suurin saari Ilhéu de Fora sekä ryhmä pienikokoisempia luotoja, Ilhéu Alto, Ilhéu Comprido ja Ilhéu Redondo sekä pieni Ilhéus do Norten luotoryhmä. Saariryhmät sijaitsevat noin 15 kilometrin päässä toisistaan.
Selvagem Grande on pinta-alaltaan suurin (2,45 km²). Sitä ympäröivät jyrkät, noin 70–90 metrin korkuiset kallionjyrkänteet. Sisäosa on melko tasaista ja noin sata metriä merenpinnan yläpuolella. Kolmesta vanhan tulivuoren jäänteestä korkein on Pico da Atalaia (163 m). Lounaiseen saariryhmään kuuluva Selvagem Pequena (0,3 km²) on pinta-alaltaan huomattavasti pienempi. Sen ranta on kivikkoinen ja sisäosa matala, noin 10–20 metriä merenpinnan yläpuolella. Saaren korkein kohta on Pico do Vead (49 m). Ilhéu de Fora (0,081 km²) on kolmesta suurimmasta saaresta pinta-alaltaan pienin. Luoto on tasainen ja korkeimmillaan 18 metriä merenpinnan yläpuolella.
Saariryhmään kuuluvat saaret ja luodot ovat liian pieniä, jotta niillä voisi syntyä omaa vakaata ilmastoa. Saaret ovatkin hyvin kuivia ja muistuttavat Madeirasta kaakkoon sijaitsevia Desertassaaria. Sateiden välillä saattaa kulua kolme vuotta, minkä lisäksi lämpötilat ovat yleisesti korkeampia kuin Madeiran saarella. Toisinaan lounaistuulet tuovat mukanaan harvinaisen voimakkaita sateita ja toisaalta kuivat tuulet idästä pölyä ja muuttolintuja. Voimakkaat tuulet saattavat toisinaan vaikeuttaa rantautumista saarille etenkin Selvagem Pequenalla, jonka matalat pinnanmuodot tarjoavat vain vähän suojaa ankkuroiduille veneille.
Kulttuurimaantiede
Selvagenssaaret ovat osa Portugalille kuuluvaa Madeiran autonomista aluetta. Ne kuuluvat hallinnollisesti Funchalin kuntaan samalla tavoin kuin Desertassaaret kuuluvat Santa Cruzin kuntaan. Selvagenssaaret eivät kuitenkaan muodosta omaa paikallishallinnollista yksikköä eli freguesiaa. Saaret ovat asumattomia lukuun ottamatta Selvagem Grandelle sijoitettuja vartijoita.
Luonto ja luonnonsuojelu
Selvagenssaaret muodostavat Selvagenssaarten luonnonsuojelualueen, joka on osa Madeiran luonnonpuistoa (Parque Natural da Madeira). Suojelualue perustettiin alun perin vuonna 1971 saarten lintukannan suojelemiseksi ja oli ensimmäinen laatuaan Portugalissa. Luonnonsuojelualue on pinta-alaltaan 9 455 hehtaaria (94,55 km²) ja käsittää saariryhmän kokonaisuudessaan sekä saaria ja luotoja ympäröivän merialueen 200 metrin syvyyteen saakka. Suojelualue on vuodesta 1976 lähtien ollut vartioitu, minkä lisäksi vierailua varten tarvitsee virallisen lupa-asiakirjan. Luonnonsuojelualue on vuodesta 2002 lähtien kuulunut Unescon ylläpitämän maailmanperintöluettelon Portugalin aielistaan.
Selvagenssaarilla tavataan noin sataa eri kasvilajia, joista osa on saarille endeemisiä. Kasvillisuus on pääasiassa hyvin matalakasvuista, eikä puita ole lainkaan. Kasvillisuus on rikkainta Selvagem Pequenalla ja Ilhéu de Foralla, joille ei ole tuotu muualta lainkaan uusia lajeja toisin kuin esimerkiksi Selvagem Grandella. Endeemisiä kasvilajeja ovat muun muassa salvajesinmesipaunikko (Monanthes lowei) ja tyrskymarketta (Argyranthemum thalassophilum). Soodajääpäivikki (Mesembryanthemum crystallinum) ja suppujääpäivikki (Mesembryanthemum nodiflorum) muodostavat laajoja kasvustoja, jotka ovat oivallisia pesimäpaikkoja linnuille.
Selvagenssaarilla pesii säännöllisesti ainakin yhdeksän lintulajia, joista kaikki ovat kanariankirvistä lukuun ottamatta merilintulajeja. Saarilla runsaslukuisina pesiviin merilintulajeihin lukeutuvat keltanokkaliitäjä, kääpiöliitäjä, tyrskyliitäjä, ulappakeiju, madeirankeiju, etelänharmaalokki, ruusutiira ja kalatiira. Selvagenssaarilla pesivä noin 15 000 parin keltanokkaliitäjäyhdyskunta on yksi maailman suurimmista. Valtaosa linnuista pesii Selvagem Grandella, jonka kanta on toipunut hitaasti vuoden 1976 jälkeen. Etelänharmaalokki on aggressiivinen uudislaji, jonka määrää saaren vartijat säätelevät keräämällä niiden munia. Muuttolintuina saarilla on tavattu lukuisia eri lajeja.
Saarilla tavataan kahta matelijalajia: madeiranmuurisisilisko (Podarcis dugesii) elää Selvagem Grandella ja Selvagem Peguenalla, selvagensingekko (Tarentola bischoffi) ainoastaan Selvagem Grandella. Ilhéu de Foralla elää eräs saarelle kotoperäinen siivetön kuoriaislaji. Siivettömyys on ollut hyönteisten elinehto tuulisilla saarilla, joilla siivekkäät hyönteiset ajautuisivat tuulten mukana helposti merelle ja kuolisivat. Valaita ei tavata alueen vesissä samassa määrin kuin Madeiralla tai Desertassaarilla. Sen sijaan delfiinilajit, kuten pullokuonodelfiini, ovat alueen vesissä tavallisempi näky. Kilpikonnalajeista tavallisin on valekarettikilpikonna.
Selvagenssaaret ovat osa Portugalille kuuluvaa Madeiran autonomista aluetta.
Fyysinen maantiede
Selvagenssaaret on pieni Portugalille kuuluva saariryhmä Pohjois-Atlantilla. Se kuuluu Makaronesian saariryhmään ja sijaitsee Madeiran ja Kanariansaarten välissä. Saaret sijaitsevat noin 300 kilometriä Madeiran pääkaupungista Funchalista etelään, mutta ainoastaan noin 160 kilometriä pohjoiseen Kanariansaariin kuuluvasta Santa Cruz de Tenerifen kaupungista.
Selvagenssaaret kuuluvat Afrikan laattaan ja ovat merenalaisen tulivuoritoiminnan seurauksena merenpinnan yläpuolelle yli 20 miljoonaa vuotta sitten kohonneita huippuja. Ne ovatkin todennäköisesti Madeiran autonomisen alueen saarista varhaisimmat. Lisäksi Selvagenssaarilla sijaitsee Portugalin eteläisin kohta.
Selvagenssaaret koostuvat kokonaisuudessaan kahdesta saariryhmästä, joiden yhteispinta-ala on noin 2,73 neliökilometriä. Koilliseen saariryhmään kuuluu Selvagenssaarten suurin saari Selvagem Grande ja kolme pinta-alaltaan pienikokoisempaa luotoa, Palheiro da Terra, Palheiro do Mar ja Ilhéu Sinho. Selvagenssaarten lounaiseen saariryhmään kuuluvat saariston toiseksi suurin saari Selvagem Pequena ja kolmanneksi suurin saari Ilhéu de Fora sekä ryhmä pienikokoisempia luotoja, Ilhéu Alto, Ilhéu Comprido ja Ilhéu Redondo sekä pieni Ilhéus do Norten luotoryhmä. Saariryhmät sijaitsevat noin 15 kilometrin päässä toisistaan.
Selvagem Grande on pinta-alaltaan suurin (2,45 km²). Sitä ympäröivät jyrkät, noin 70–90 metrin korkuiset kallionjyrkänteet. Sisäosa on melko tasaista ja noin sata metriä merenpinnan yläpuolella. Kolmesta vanhan tulivuoren jäänteestä korkein on Pico da Atalaia (163 m). Lounaiseen saariryhmään kuuluva Selvagem Pequena (0,3 km²) on pinta-alaltaan huomattavasti pienempi. Sen ranta on kivikkoinen ja sisäosa matala, noin 10–20 metriä merenpinnan yläpuolella. Saaren korkein kohta on Pico do Vead (49 m). Ilhéu de Fora (0,081 km²) on kolmesta suurimmasta saaresta pinta-alaltaan pienin. Luoto on tasainen ja korkeimmillaan 18 metriä merenpinnan yläpuolella.
Saariryhmään kuuluvat saaret ja luodot ovat liian pieniä, jotta niillä voisi syntyä omaa vakaata ilmastoa. Saaret ovatkin hyvin kuivia ja muistuttavat Madeirasta kaakkoon sijaitsevia Desertassaaria. Sateiden välillä saattaa kulua kolme vuotta, minkä lisäksi lämpötilat ovat yleisesti korkeampia kuin Madeiran saarella. Toisinaan lounaistuulet tuovat mukanaan harvinaisen voimakkaita sateita ja toisaalta kuivat tuulet idästä pölyä ja muuttolintuja. Voimakkaat tuulet saattavat toisinaan vaikeuttaa rantautumista saarille etenkin Selvagem Pequenalla, jonka matalat pinnanmuodot tarjoavat vain vähän suojaa ankkuroiduille veneille.
Kulttuurimaantiede
Selvagenssaaret ovat osa Portugalille kuuluvaa Madeiran autonomista aluetta. Ne kuuluvat hallinnollisesti Funchalin kuntaan samalla tavoin kuin Desertassaaret kuuluvat Santa Cruzin kuntaan. Selvagenssaaret eivät kuitenkaan muodosta omaa paikallishallinnollista yksikköä eli freguesiaa. Saaret ovat asumattomia lukuun ottamatta Selvagem Grandelle sijoitettuja vartijoita.
Luonto ja luonnonsuojelu
Selvagenssaaret muodostavat Selvagenssaarten luonnonsuojelualueen, joka on osa Madeiran luonnonpuistoa (Parque Natural da Madeira). Suojelualue perustettiin alun perin vuonna 1971 saarten lintukannan suojelemiseksi ja oli ensimmäinen laatuaan Portugalissa. Luonnonsuojelualue on pinta-alaltaan 9 455 hehtaaria (94,55 km²) ja käsittää saariryhmän kokonaisuudessaan sekä saaria ja luotoja ympäröivän merialueen 200 metrin syvyyteen saakka. Suojelualue on vuodesta 1976 lähtien ollut vartioitu, minkä lisäksi vierailua varten tarvitsee virallisen lupa-asiakirjan. Luonnonsuojelualue on vuodesta 2002 lähtien kuulunut Unescon ylläpitämän maailmanperintöluettelon Portugalin aielistaan.
Selvagenssaarilla tavataan noin sataa eri kasvilajia, joista osa on saarille endeemisiä. Kasvillisuus on pääasiassa hyvin matalakasvuista, eikä puita ole lainkaan. Kasvillisuus on rikkainta Selvagem Pequenalla ja Ilhéu de Foralla, joille ei ole tuotu muualta lainkaan uusia lajeja toisin kuin esimerkiksi Selvagem Grandella. Endeemisiä kasvilajeja ovat muun muassa salvajesinmesipaunikko (Monanthes lowei) ja tyrskymarketta (Argyranthemum thalassophilum). Soodajääpäivikki (Mesembryanthemum crystallinum) ja suppujääpäivikki (Mesembryanthemum nodiflorum) muodostavat laajoja kasvustoja, jotka ovat oivallisia pesimäpaikkoja linnuille.
Selvagenssaarilla pesii säännöllisesti ainakin yhdeksän lintulajia, joista kaikki ovat kanariankirvistä lukuun ottamatta merilintulajeja. Saarilla runsaslukuisina pesiviin merilintulajeihin lukeutuvat keltanokkaliitäjä, kääpiöliitäjä, tyrskyliitäjä, ulappakeiju, madeirankeiju, etelänharmaalokki, ruusutiira ja kalatiira. Selvagenssaarilla pesivä noin 15 000 parin keltanokkaliitäjäyhdyskunta on yksi maailman suurimmista. Valtaosa linnuista pesii Selvagem Grandella, jonka kanta on toipunut hitaasti vuoden 1976 jälkeen. Etelänharmaalokki on aggressiivinen uudislaji, jonka määrää saaren vartijat säätelevät keräämällä niiden munia. Muuttolintuina saarilla on tavattu lukuisia eri lajeja.
Saarilla tavataan kahta matelijalajia: madeiranmuurisisilisko (Podarcis dugesii) elää Selvagem Grandella ja Selvagem Peguenalla, selvagensingekko (Tarentola bischoffi) ainoastaan Selvagem Grandella. Ilhéu de Foralla elää eräs saarelle kotoperäinen siivetön kuoriaislaji. Siivettömyys on ollut hyönteisten elinehto tuulisilla saarilla, joilla siivekkäät hyönteiset ajautuisivat tuulten mukana helposti merelle ja kuolisivat. Valaita ei tavata alueen vesissä samassa määrin kuin Madeiralla tai Desertassaarilla. Sen sijaan delfiinilajit, kuten pullokuonodelfiini, ovat alueen vesissä tavallisempi näky. Kilpikonnalajeista tavallisin on valekarettikilpikonna.
