Pienikorvakoira, Zorro negro, Kärppäkettu, Amazoniankoira
Pienikorvakettu (Atelocynus microtis), joka tunnetaan myös nimellä pienikorvakoira, zorro negro tai kärppäkettu eli amazoniankoira on Etelä-Amerikassa tavattava koiraeläin. Amazonin sademetsässä esiintyvää lajia havaitaan luonnossa vain harvoin ja sen elintavoista tiedetään vain vähän. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen silmälläpidettäväksi lajiksi.
Pienkorvakettu on keskikokoinen koiraeläin. Sen paino on 6,5-10 kg, ruumiin pituus 61-100 cm ja korkeus 25-36 cm. Naaraat voivat olla uroksia suurempia. Raajat ovat lyhyet ja sirot, ruumis puolestaan tanakka. Lyhyen turkin väritys vaihtelee mustasta ruskeaan ja harmaaseen. Jotkin yksilöt saattavat olla punertavia. Ei ole täysin selvää, millä perusteella väritys vaihtelee. Se saattaa riippua esimerkiksi yksilön iästä tai elinympäristöstä. Päässä kuono on pitkä ja solakka. Korvat ovat pyöreät ja lyhyet. Tassuissa varpaiden välissä on osittaiset ihopoimut. Häntä on tuuhea.
Pienkorvakettua tavataan osissa Brasiliaa, Boliviaa, Ecuadoria, Kolumbiaa ja Perua. Sitä saattaa esiintyä myös Venezuelassa. Pohjoisimmillaan sitä tavataan Kolumbian Mitússa ja eteläisimmillään Boliviassa. Itäisimmillään sitä on tavattu Brasilian Viseussa ja läntisimmillään Rio Santiagossa Perussa. Mahdollisesti lajia on historiallisesti esiintynyt myös Andien länsipuolella, jossa sen ei tiedetä esiintyvän nykyisin.
Pienkorvaketun elinympäristö käsittää koskematonta sademetsää Amazonin alueella. Sitä havaitaan usein jokien tai purojen läheisyydessä ja korkeimmillaan aina 2 000 metrin korkeudella merenpinnasta.
Pienkorvaketun elintavoista luonnossa tiedetään vain hyvin vähän. Sen käyttäytymisestä tiedetään lähinnä vankeudessa eläneiden yksilöiden perusteella. Pienkorvakettu elää yleensä yksin. Se on hyvä uimari ja saattaa myös metsästää uiden. Maalla se liikkuu lähes kissamaisen sulavasti. Lyhyet jalat auttavat sitä liikkumaan tiheässä metsässä. Urokset voivat erittää myskiä häntärauhasistaan. Suuttuneina ne nostavat pystyyn selkäkarvansa. Naaraat liikkuvat tutkimusten perusteella 8 km² kokoisella alueella ja urokset 30 km².
Pienkorvaketut käyttävät ravinnokseen eläimiä ja kasveja. ne syövät esimerkiksi hedelmiä, kaloja, hyönteisiä, sammakkoja, lintuja ja pieniä nisäkkäitä, kuten aguteja, pussieläimiä ja jyrsijöitä. Ne metsästävät yksin tai pareina.
Pienkorvaketut lisääntyvät ilmeisesti huhtikuun ja joulukuun välisenä aikana. Pennut syntyvät toukokuun ja kesäkuun välillä. Pennuista tulee luultavasti sukukypsiä suurin piirtein yksivuotiaina. Vankeudessa pienkorvaketut ovat eläneet 9–11-vuotiaiksi.
