Linnun pituus on noin 10 cm, siipien kärkiväli 12–14,5 cm ja paino 8–12 g, keskimäärin noin 9,5 g. Koiras on hieman naarasta kookkaampi. Läntisen palearktisen alueen kertuista se on pienikokoisin hippiäisten jälkeen. Höyhenpuvultaan se muistuttaa ruokokerttusta mutta on pienempi ja lyhytpyrstöisempi. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu on maastossa mahdoton erottaa vanhasta postjuvenaalisen sulkasadon jälkeen. Koiraan laulu on melko hidasta ja yksinkertaista, muistuttaen keltavästäräkin tsilputusta, ja koiras esittää sitä usein laululennossa. Käytökseltään se on hyvin vilkas ja energinen, kuten peukaloinen. Sekä vanhoilla että nuorilla heinäkertuilla on täydellinen sulkasato loppukesällä tai alkusyksyllä.
Heinäkertun esiintymisalue on hyvin laaja ja lajilla on 18 tunnettua alalajia. Keskisissä ja itäisissä Välimerenmaissa ja Egyptissä Niilillä elää nimialalaji juncidis; Luoteis-Afrikassa, Iberian niemimaalla, Baleaareilla ja Länsi-Ranskassa elää alalaji cisticola; Kyproksella ja Lähi-idässä Iraniin saakka elää alalaji neurotica. Euroopassa laji on laajentanut elinaluettaan pohjoiseen. Saharan eteläpuolella Afrikassa aavikoiden ja sademetsien ulkopuolella elää 3 alalajia, Intian niemimaalla 3, kaakkoisessa ja itäisessä Aasiassa 6 ja Australiassa 3 alalajia.
Heinäkertut ovat pääosin paikkalintuja, eli ne eivät tee pitkiä muuttomatkoja kuten muuttolinnut, mutta lyhytmatkaista pesinnän jälkeistä vaeltelua esiintyy, paikoin myös lyhytmatkaista muuttoa. Itä-Aasian pesimälinnut muuttavat kauemmaksi etelään. Euroopassa elää 690 000–3 300 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Laji suosii korkeakasvuisia ruohomaita, joissa kasvillisuus ei kuitenkaan yleensä ole metriä korkeampaa. Maaperä voi olla kuivaa tai kosteaa, usein vesistöjen lähellä. Järviruoko- ja suolayrttikasvustoja se välttelee. Lajia ei tavata metsissä.
Heinäkerttu syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, joita se etsii enimmäkseen maasta, mättäiltä ja kasvillisuudesta.
Koiras on moniavioinen ja sillä voi olla jopa 7 naarasta, jotka munivat eri pesiin. Koiras puolustaa reviiriään hyvin aggressiivisesti. Koiras rakentelee useita ns. soidinpesiä, joista naaras valitsee yhden ja sisustaa sen valmiiksi. Kun naaras on valinnut pesän, koiras aloittaa välittömästi uuden pesän rakentamisen, johon se kerää aineksia jo rakentamistaan soidinpesistä, jotka se tuhoaa. On havaittu, että mitä useampia pesiä koiras rakentaa, sitä useampaan munitaan munia, kuitenkin niin, että naaraan on mahdollista ottaa vain yksi pesä kerrallaan käyttöön.
Pesä on matalalla mättäässä tai ruohojen varassa, harvoin korkemmalla kuin ½ m maanpinnasta. Se on pitkänomainen päärynämäinen tai pullomainen rakennelma, noin 20 cm korkea, jossa kulkuaukko on ylöspäin. Se on rakennettu ruohoista, jotka on sidottu toisiinsa hämähäkinseiteillä, ja sisustettu karvoilla, seitillä, untuvilla ja kukilla. Koiraan pesänrakennus kestää noin 2 päivää ja naaraan 1–2 päivää. Naaras munii tavallisesti 4–6 munaa, yleensä 5. Vanha naaras munii keskimäärin 5,8, nuori 5,3 munaa. Munien väritys vaihtelee suuresti. Muna painaa noin 1,08 g. Naaras hautoo 12–13 päivää. Poikaset kuoriutuvat samanaikaisesti ja lähtevät pesästä 2-viikkoisina, itsenäistyen 10 päivää myöhemmin. Monet naaraat tulevat sukukypsiksi jo 1–2 kuukauden ikäisinä ja voivat lisääntyä saman kesän aikana. Koiraat ovat sukukypsiä yleensä vasta 1-vuotiaina eli toisena kalenterivuotena. Vanha naaras tekee 2 tai 3 pesyettä kesän aikana, yleensä eri koiraiden kanssa, nuori naaras tavallisesti vain yhden. Kaikista aloitetuista munapesistä 2/3 tuhoutuu ennen kuin poikaset jättävät pesän.
