Intia
3538 lajit
Intian tasavalta eli Intia on liittovaltio Etelä-Aasiassa.
Maantiede ja luonto
Intia voidaan jakaa kolmeen geologiseen alueeseen: Himalajan vuoristoon, Indo-Gangesin tasankoon ja Intian niemimaahan.
Intiassa virtaa seitsemän suurta jokea: Ganges, Brahmaputra, Yamuna, Godavari, Kaveri, Narmada ja Krishna. Lisäksi Indus virtaa jonkin matkaa Intian puolella matkallaan Tiibetistä Pakistaniin. Valtioon kuuluu myös kolme saariryhmää: Lakkadiivit, Andamaanit ja Nikobaarit sekä Sunderbaanit. Maan korkein kohta on Kanchenjunga 8 598 metriä.
Intia ulottuu pohjois-eteläsuunnassa leveyspiiriltä 8 leveyspiirille 33, ja sille välille mahtuu monenlaisia ilmastovyöhykkeitä. Himalajan vuoristossa on ympäri vuoden lunta ja jäätä, rannikolla vallitsee trooppinen ilmasto. Maan luoteisosassa on aavikkoa, koillisosassa hedelmällisiä riisipeltoja. Aasian monsuuni vaikuttaa lähes koko Intiassa. Lounaismonsuuni tuo sateet maan eteläosaan kesäkuun alussa ja ne etenevät pohjoiseen kuuden viikon kuluessa. Sateiden voimakkuus vaihtelee vuodesta toiseen: joskus on kaatosateita, toisina vuosina sateet jäävät niukoiksi. Sadekausi jatkuu lokakuuhun. Joulukuusta helmikuuhun on kuivaa ja viileää, maaliskuusta toukokuuhun kuumaa ja kuivaa.
Intiassa on monipuolinen ilmasto ja sen kasvilajisto on suurempi kuin missään muussa maassa, ainakin 45 000 lajia. Niiden joukossa on yli kolme tuhatta lajia, joiden käyttö lääkekasvina ja rohdoksena on dokumentoitu.
33 % Intian kasveista on endeemisiä. Intiassa on monia äärimmäisen uhanalaisia eläimiä, kuten sumatransarvikuono, kääpiösika ja malabarinisosivettikissa. Kaikkiaan maassa elää 316 nisäkäslajia, joista 44 on endeemisiä. Intian kansalliseläin on intiantiikeri, ja kansallislintu riikinkukko. Intiantiikeriä tavataan lähes koko maassa luoteisosia lukuun ottamatta. Sen suojelemiseksi on perustettu 23 suojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on 33 406 neliökilometriä.
Unescon maailmanperintöluettelossa on 28 kohdetta Intiasta. Luontokohteita on viisi: Kazirangan kansallispuisto, Keoladeon kansallispuisto, Manasin luonnonsuojelualue, Nanda Devin ja Valley of Flowersin kansallispuisto sekä Sundarbanin kansallispuisto. Kulttuurikohteita ovat Agran linnoitus, Ajantan luolastot, Bhimbetkan kalliosuojat, Champaner-Pavagadhin arkeologinen puisto, Chhatrapati Shivaji Terminus, Cholan elävät temppelit, Elephanta-luolat, Elloran luolat, Goan kirkot ja luostarit, Hampin monumentit, Humayunin hauta Delhissä, Intian vuoristorautatiet, Jantar Mantar, Khajurahon monumentit, Konarakin aurinkotemppeli, Mahabodhi-temppeli Bodh Gayassa, Mamallapuramin monumentit, Mogulikaupunki Fatehpur Sikri, Pattadakalin monumentit, Punainen linnoitus, Qutab Minar monumentteineen Delhissä, Sanchin buddhalaiset monumentit, sekä Taj Mahal.
Intian tasavalta eli Intia on liittovaltio Etelä-Aasiassa.
Maantiede ja luonto
Intia voidaan jakaa kolmeen geologiseen alueeseen: Himalajan vuoristoon, Indo-Gangesin tasankoon ja Intian niemimaahan.
Intiassa virtaa seitsemän suurta jokea: Ganges, Brahmaputra, Yamuna, Godavari, Kaveri, Narmada ja Krishna. Lisäksi Indus virtaa jonkin matkaa Intian puolella matkallaan Tiibetistä Pakistaniin. Valtioon kuuluu myös kolme saariryhmää: Lakkadiivit, Andamaanit ja Nikobaarit sekä Sunderbaanit. Maan korkein kohta on Kanchenjunga 8 598 metriä.
Intia ulottuu pohjois-eteläsuunnassa leveyspiiriltä 8 leveyspiirille 33, ja sille välille mahtuu monenlaisia ilmastovyöhykkeitä. Himalajan vuoristossa on ympäri vuoden lunta ja jäätä, rannikolla vallitsee trooppinen ilmasto. Maan luoteisosassa on aavikkoa, koillisosassa hedelmällisiä riisipeltoja. Aasian monsuuni vaikuttaa lähes koko Intiassa. Lounaismonsuuni tuo sateet maan eteläosaan kesäkuun alussa ja ne etenevät pohjoiseen kuuden viikon kuluessa. Sateiden voimakkuus vaihtelee vuodesta toiseen: joskus on kaatosateita, toisina vuosina sateet jäävät niukoiksi. Sadekausi jatkuu lokakuuhun. Joulukuusta helmikuuhun on kuivaa ja viileää, maaliskuusta toukokuuhun kuumaa ja kuivaa.
Intiassa on monipuolinen ilmasto ja sen kasvilajisto on suurempi kuin missään muussa maassa, ainakin 45 000 lajia. Niiden joukossa on yli kolme tuhatta lajia, joiden käyttö lääkekasvina ja rohdoksena on dokumentoitu.
33 % Intian kasveista on endeemisiä. Intiassa on monia äärimmäisen uhanalaisia eläimiä, kuten sumatransarvikuono, kääpiösika ja malabarinisosivettikissa. Kaikkiaan maassa elää 316 nisäkäslajia, joista 44 on endeemisiä. Intian kansalliseläin on intiantiikeri, ja kansallislintu riikinkukko. Intiantiikeriä tavataan lähes koko maassa luoteisosia lukuun ottamatta. Sen suojelemiseksi on perustettu 23 suojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on 33 406 neliökilometriä.
Unescon maailmanperintöluettelossa on 28 kohdetta Intiasta. Luontokohteita on viisi: Kazirangan kansallispuisto, Keoladeon kansallispuisto, Manasin luonnonsuojelualue, Nanda Devin ja Valley of Flowersin kansallispuisto sekä Sundarbanin kansallispuisto. Kulttuurikohteita ovat Agran linnoitus, Ajantan luolastot, Bhimbetkan kalliosuojat, Champaner-Pavagadhin arkeologinen puisto, Chhatrapati Shivaji Terminus, Cholan elävät temppelit, Elephanta-luolat, Elloran luolat, Goan kirkot ja luostarit, Hampin monumentit, Humayunin hauta Delhissä, Intian vuoristorautatiet, Jantar Mantar, Khajurahon monumentit, Konarakin aurinkotemppeli, Mahabodhi-temppeli Bodh Gayassa, Mamallapuramin monumentit, Mogulikaupunki Fatehpur Sikri, Pattadakalin monumentit, Punainen linnoitus, Qutab Minar monumentteineen Delhissä, Sanchin buddhalaiset monumentit, sekä Taj Mahal.
