Huulihekko (Aproteles bulmerae) on Papua-Uudessa-Guineassa elävä lepakkolaji. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin suomenkieliseksi nimeksi on huulihekko.
Täysikokoinen naaras voi painaa 600 grammaa.
Huulihekko löydettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1977. Se tunnistettiin 12 000 vuotta vanhoista fossiileina, jotka oli kerätty Papua-Uuden-Guinean Eastern Highlandsin provinssista. Vuonna 1975 niitä löydettiin elävinä Western-provinssista Luplupwintemin luolasta. Paikalliset sanoivat lepakkojen olevan runsaslukuisia. Kahden vuoden kuluttua joku tai jotkut, ilmeisesti metsästäjät, olivat tuhonneet yhdyskunnan. 1980-luvulla lepakkoja ei nähty ja niiden pelättiin kuolleen sukupuuttoon. Vuonna 1993 samasta luolasta löytyi kuitenkin 160 lepakon vahvuinen yhdyskunta.
Lajista tiedetään varmuudella vain kaksi melko erillään toisistaan olevaa pientä elinaluetta, toinen on Luplupwintemin luolilla ja toinen Eastern Highlandsin provinssista Crater Mountainin kahdesta luolasta. Näiden välistä on löydetty muutamia luita, jotka ovat tuoreita, joten Papua-Uuden-Guinean harvaanasutussa sisämaassa saattaa olla useampiakin elinalueita.
Lepakot elävät luolissa vuoristojen metsissä noin 1 800–2 400 metrin korkeudessa.
Hampaiden rakenteista päätellen lajin ravinto koostuu ilmeisesti hedelmistä.
Lepakko ei ole seksuaalisesti aktiivinen kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana eikä ilmeisesti lisäänny vielä kolmantena elinvuotenaan. Poikaset syntyvät huhtikuussa sokeina ja karvattomina.
