Etelänkeltaperhonen (Colias crocea) on kaaliperhosten heimoon ja keltaperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
Etelänkeltaperhosen etusiiven pituus on yleensä 22–28 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 40–47 mm. Siipien yläpinnan pohjaväri on punankeltainen. Siipien reunassa on leveät mustat reunajuovat. Naaraalla on mustassa reunajuovassa keltaisia täpliä, koiraalla erottuu reunajuovassa erityisesti lähellä etusiiven kärkeä keltaisia siipisuonia.
Takasiipien alapinta ja etusiiven alapinnan ulkoreuna ovat vihertävänkeltaisia. Takasiiven alapuolella on kaksiosainen valkoinen ja punareunainen diskoidaalitäplä.
Etelänkeltaperhosella tunnetaan myös värimuoto f. helice, jolla siipien yläpinnan pohjaväri on vihertävänvalkoinen. Muoto tulee näkyviin vain naarailla.
Etelänkeltaperhosen levinneisyysalue ulottuu Afrikan pohjoisosista Euroopan keski- ja eteläosien kautta idässä Iraniin saakka. Laji esiintyy Euroopan pohjoisosissa vain vaeltajana ja kesänviipyjänä.
Suomessa etelänkeltaperhonen on hyvin harvinainen vaeltaja, jota on silloin tällöin tavattu maan eteläosissa. Vuonna 2010 laji tavattiin Suomessa ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Joinakin kesinä laji on myös lisääntynyt Suomessa. Suomen havainnot on tehty heinä-elokuussa.
Etelänkeltaperhosen elinympäristöä ovat avoimet kulttuuriympäristöt, niityt, puutarhat, pellonreunat ja nummet noin 2 000 metrin korkeuteen asti. Laji talvehtii toukkana. Toukalla ei ole kuitenkaan varsinaista lepovaihetta, vaan se syö ja kasvaa joulu–tammikuussa hitaasti. Tämä estää lajin leviämisen pysyvästi alueille joilla talvi estää ravinnonsaannin.
Lentoaika on huhtikuusta alkaen marraskuuhun useana sukupolvena.
