Tasmanianvalas

Tasmanianvalas kasvaa 6–7 metriä pitkäksi ja painaa noin kuusi tonnia. Sen pää on pieni ja kuono on pitkulainen nokka. Hengitysaukko sijaitsee epäsymmetrisesti pään vasemmalla puolella. Selkäevä on pieni ja sijaitsee kolmanneksen valaan pituudesta pyrstöstä lukien. Saman heimon muista lajeista tasmanianvalaan voi parhaiten erottaa hampaidensa perusteella. Koska valaat tummuvat kuoltuaan ja niitä on harvoin nähty elävinä, niiden tarkkaa väritystä ei tunneta.

Laji tunnetaan lähinnä parinkymmenen maihin ajautuneen yksilön perusteella. Kohtaamiset ovat kaikki tapahtuneet 30. eteläisen leveyspiirin eteläpuolella, Etelä-Amerikan, Australian ja Uuden-Seelannin lähivesillä. Laji kuvattiin tieteelle vuonna 1937, ja se on sukunsa ainoa laji. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä kirjonokkavalas.

Tasmanianvalaat syövät kaloja, mustekaloja ja äyriäisiä, joita ne kenties pyydystävät läheltä merenpohjaa. Useimmat muut nokkavalaat syövät lähes pelkästään mustekalaa.