Jako
Harmaapapukaija eli jako (Psittacus erithacus) on papukaijalaji, joka esiintyy Keski-Afrikan länsirannikolta Keniaan ja Tansanian luoteisosiin ulottuvalla alueella. Siitä erotettiin 2010-luvulla omaksi lajikseen Psittacus timneh, joskaan Birdlife Suomi ei tunnusta vielä tätä lajia omakseen, vaan se on säilytetty harmaapapukaijan alalajina. Lemmikkinä harmaapapukaija oppii helposti matkimaan puhumista. Vankeudessa laji saattaa elää yli 60-vuotiaaksi.
Harmaapapukaija on yksi älykkäimmistä eläinlajeista. Sen on osoitettu kykenevän muistamaan numerosarjoja, oppimaan sanojen merkityksiä ja tunnistamaan ihmiskasvoja. Harmaapapukaija selviytyy päättelyongelmista joihin kykenevät vain kädelliset ja yli 3-vuotiaat ihmislapset.
Harmaapapukaijan nimilaji on 30–33 cm:n pituinen lintu, jolla on lyhyt pyrstö. Se painaa noin 270–550 grammaa. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nimensä mukaisesti harmaapapukaija on suurimmaksi osaksi keskiharmaan värinen, siipisulat ovat liki mustat. Pyrstö on nimilajilla kirkkaanpunaiset. Nokka on musta.
Timneh-alalaji on kooltaan nimilajia pienempi. Timneh on harmaaltaan hieman tummempi, joskin alavatsa on huomattavan vaalea. Sen pyrstö on tummanpunainen tai jopa rusehtava. Ylänokka on osittain beige.
Harmaapapukaijaa tavataan Norsunluurannikon kaakkoisosista itään Victoriajärven ympäristöön Ugandassa, Keniassa ja Tansania. Etelässä sen levinneisyysalue ulottuu Angolan pohjoisosiin. Sitä tavataan myös Príncipen ja Biokon saarilla Guineanlahdessa.
Harmaapapukaijat elävät enimmäkseen syvällä metsissä, mutta myös metsänreunoissa, puistoissa, mangrovesoilla, puustoisilla savanneilla ja jopa puutarhoissa ja viljelysten keskellä olevissa metsiköissä. Laji on hyvin seurallinen ja parvessa voi olla jopa tuhat yksilöä. Ruokailuparvet ovat kuitenkin pienempiä, muutamista yksilöistä muutamiin kymmeniin.
Harmaapapukaijaparvet yöpyvät usein parvissa metsänreunan korkeissa puissa tai järvien ja jokien pikkusaarissa. Aamulla ne lentävät pienin parvin hakemaan ruokaa palaten pian samaa reittiä takaisin. Ne ruokailevat enimmäkseen puiden latvustoissa ja hakevat siemeniä, hedelmiä, pähkinöitä ja marjoja kiipeillen oksilta toisille; ne pitävät erityisesti öljypalmun (Elaeis guinensis) hedelmistä. Ne voivat syödä myös maissia viljelmiltä.
Lisääntymisaika vaihtelee alueittain. Ugandassa pesintää tapahtuu heinä-syyskuussa, Kongossa munapesiä on löydetty elokuussa. Itä-Nigeriassa harmaapapukaija lisääntyy kuivalla kaudella ja munapesiä on tavattu tammikuussa. Luonnossa on tehty vain vähän havaintoja pesinnästä. Pesä on puunkolossa tai onkalossa joskus hyvinkin korkealla, jopa 30 metrissä.
Vankeudessa naaras munii kahdesta neljään munaa hautoen niitä yksin. Haudonta-aika on noin neljä viikkoa. Vastasyntynyt poikanen painaa 12–14 g. Poikasten ollessa pieniä naaras lämmittää niitä pesässä ja koiras käy ruokkimassa koko perhettä. Poikaset jättävät pesän 11–12 viikon ikäisinä ja itsenäistyvät 3–4 kuukauden ikäisinä. Laji on sukukypsä kolmen tai neljän vuoden ikäisenä ja se on yksiavioinen.
Harmaapapukaija on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Pääasiallisin syy lajin vähenemiseen on lemmikkieläinkauppa, sillä se on Euroopan, Yhdysvaltojen ja Lähi-idän suosituimpia lemmikkilintuja, koska ne osaavat matkia ihmisten puhetta ja muita ääniä. Vuosien 1982–2014 aikana harmaapapukaijaa ja siitä erotettua Psittacus timneh -lajia pyydystettiin luonnosta yli 1,3 miljoonaa yksilöä. Myös elinympäristöjen tuhoutuminen on paikoin vähentänyt lajille sopivien elinympäristöjen määrää. Maailman populaation kokoa on vaikea arvioida, ja siksi kokonaisarvio vaihtelee 560 000 – 12 700 000 yksilön rajoissa.
