Apollo
Isoapollo eli apollo (Parnassius apollo) on apolloperhosiin kuuluva perhonen ja Suomen kookkain päiväperhoslaji. Se mainitaan Euroopan unionin luontodirektiivin liitteessä IV ja on Suomessa rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.
Isoapollo on huomattavan kookas, valkoinen perhonen. Etusiiven kärkiosassa on laajahko, läpikuultava alue. Keskempänä siivellä on kookkaita mustia laikkuja, joissa saattaa esiintyä myös punaista väriä. Takasiivissä on tunnusomaiset, mustareunaiset, punaiset silmätäplät, joita on kaksi kappaletta kummassakin siivessä. Siipien kärkiväli vaihtelee 62–94 mm. Perhosen lepattavaan lentoon liittyy lyhyitä liito-osuuksia.
Isoapollo on lajina jaettu useisiin eri alalajeihin.
Toukat ovat mustia ja niiden kyljissä on oransseja täpliä.
Lajia tavataan lähes koko Euroopassa sekä suuressa osassa Aasiaa. Suomessa apolloa tavataan eniten Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla (muoto f.geogr. fennoscandicus), mutta sillä on nykyisin vahvoja kantoja myös Uudellamaalla (muoto f.geogr. finmarchicus). Lajilla on ainakin aikaisemmin ollut esiintymispaikkoja myös Järvi-Suomen alueella (muoto f.geogr. carelius). Laji katosi ainakin Saimaan saaristosta 1980-luvulla. Lajia yritettiin palautusistuttaa Saimaalle vuosina 2010 ja 2011 Lounais-Suomesta siirretyillä yksilöillä, mutta hanke ei onnistunut. Perhosen lentoaika alkaa heinäkuun alusta ja jatkuu elokuun alkuun.
Suurimmassa osassa laajaa esiintymisaluettaan isoapollo on vuoristojen laji. Elinympäristökseen se vaatii aurinkoisia, isomaksaruohoa kasvavia kalliomaastoja. Perhonen vierailee ahkerasti kukilla, etenkin kaunokeilla (Centaurea). Laji talvehtii joko munana tai pienenä toukkana.
Isoapollo harvinaistui Suomessa voimakkaasti 1950-luvulla. Varmaa syytä ei tiedetä, mutta asiaa on yritetty selittää mm. ilmastonmuutoksella, virus- tai bakteeritartunnalla ja liian innokkaalla keräilyllä. Laji rauhoitettiin lailla vuonna 1976.
