Korvameduusa (Aurelia aurita) on Pohjois-Atlantissa ja Itämeressä esiintyvä yleinen meduusalaji, ainoa Suomen vesillä säännöllisesti tavattava meduusa. Korvameduusa on peto, jonka pääasiallinen ravinnonlähde on eläinplankton. Ihmiselle korvameduusa on vaaraton.
Korvameduusan tunnistaa helposti sen uimakellossa olevista neljästä vaaleanpunaisesta renkaasta, jotka ovat meduusan sukurauhaset. Uimakello on läpikuultava, ja sen alapuolella suun ympärillä on neljä suuliuskaa, joissa on poltinsoluja. Itämeren korvameduusoiden halkaisija on yleensä 5–15 cm, mutta se voi kasvaa jopa 20-senttiseksi.
Meduusojen rakenne on yksinkertainen, mutta ne kykenevät aistimaan valoa, painovoimaa, kosketusta, kemiallista hajua ohi uivista eliöistä (kemoreseptori), äänenpaineaaltoja, tärinää, hydrostaattista painetta ja suuntaa. Ne aistivat myös veden suola- ja happipitoisuutta ja voivat välttää niille epäsuotuisia oloja ja pysytellä parin metrin päässä rantakallioista. Korvameduusat näyttävät hakeutuvan kohti meren pintaa päivisin ja laskeutuvan öisin.
Aurelia-suvussa on keskenään hyvin samannäköisiä lajeja, ja niiden levinneisyyksien kartoittaminen on siksi vaikeaa. Ilmeisesti Aurelia aurita on levinneisyydeltään subarktisen Atlantin valtameren ja Euroopan pohjoisten merten laji,, kun taas Tyynenmeren koillisosassa esiintyy Aurelia labiata -laji.
Korvameduusat voivat elää valtamerissä –6...+31 °C:n lämpötilassa. Optimaalinen lämpötila on 9–19 °C. Ne viihtyvät vähäsuolaisissa merissä, joissa esiintyy merivirtoja.
Korvameduusat ovat osa meren makroplanktonia.
Korvameduusat lisääntyvät suvullisesti kesällä. Niiden meduusavaihe yksineuvoinen, eli naaras- ja koirasmeduusat ovat erikseen. Naaras voi tuottaa jopa miljoona toukkaa, jotka ovat 0,1–0,6 mm kokoisia. Toukat kiinnittyvät merenpohjan kiviin ja niistä kehittyy polyyppeja, joista kuroutuu suvuttomasti uusia vapaasti uivia meduusayksilöitä.
