Benin
1088 lajit
Beninin tasavalta eli Benin on valtio Länsi-Afrikassa.
Maantiede
Benin voidaan jakaa viiteen maantieteelliseen vyöhykkeeseen. Etelässä kasvaa palmuja laguunien pilkkomalla rannikkovyöhykkeellä. Pohjoisessa rautapitoinen savimaa vuorottelee soisempien alueiden kanssa ja tarjoaa kasvualustan öljypalmuille. Maan keskiosa on metsäisää, paikoin kumpuilevaa savannia. Atacoran vuoristo maan luoteisosassa on maan korkeinta seutua, koillisosa taas kuuluu Nigerjoen laaksoon. Beninin korkein kohta on Mont Sokbaro (658 m).
Rannikkokaistaleella on kaksi sadekautta, touko–kesäkuussa ja lokakuussa. Maan pohjoisosassa on vain yksi sadekausi, joka alkaa touko–kesäkuussa ja jatkuu lokakuuhun asti.
Ihmisen vuosisatoja jatkunut toiminta ja kuivemmaksi muuttuva ilmasto ovat tuhonneet suuren osan Beninin luonnontilaisista metsistä. Ikimetsää on jäljellä pieninä laikkuina kosteilla alueilla, lukuisissa uskonnollisista syistä suojatuissa metsiköissä sekä joenvarsimetsissä. Viimeisiä jäljellä olevia joenvarsimetsiä pyritäänkin suojelemaan pirstaloitumiselta. FAO arvioi vuonna 1980, että vain 0,4 prosenttia Beninin pinta-alasta oli oikeaa tiheää metsää. Savanni on hallitseva ekosysteemi. Maassa elää noin 3000 kasvilajia, selvästi vähemmän kuin kosteammissa naapurimaissa. Noin kolmannes näistä on joenvarsimetsien lajeja.
Beninin kallioperässä vallitsevia syväkivilajeja ovat migmatiitit, gneissit ja graniitit. Sedimenttikiviä on kahdella alueella. Maan luoteisosassa on sedimenttivyöhyke, joka jatkuu Togon ja Ghanan puolelle. Etelässä on itä-länsisuuntainen paksu sedimenttikerrostuma. Molemmista on löytynyt fosfaatteja. Suurimittaisen fosfaattikaivostoiminnan ei kuitenkaan ole arvioitu kannattavan. Kalkkikivialueilta louhitaan sekä marmoria että sementin raaka-ainetta.
Pendjarin kansallispuisto Beninin luoteisosassa yhdistyy Nigerin W-kansallispuistoon. Siellä on virtahepoja, leijonia, puhveleita, elefantteja, apinoita, antilooppeja ja yli 300 lajia lintuja.
Abomeyn kuninkaalliset palatsit maan keskiosassa on Unescon maailmanperintökohde.
Beninin tasavalta eli Benin on valtio Länsi-Afrikassa.
Maantiede
Benin voidaan jakaa viiteen maantieteelliseen vyöhykkeeseen. Etelässä kasvaa palmuja laguunien pilkkomalla rannikkovyöhykkeellä. Pohjoisessa rautapitoinen savimaa vuorottelee soisempien alueiden kanssa ja tarjoaa kasvualustan öljypalmuille. Maan keskiosa on metsäisää, paikoin kumpuilevaa savannia. Atacoran vuoristo maan luoteisosassa on maan korkeinta seutua, koillisosa taas kuuluu Nigerjoen laaksoon. Beninin korkein kohta on Mont Sokbaro (658 m).
Rannikkokaistaleella on kaksi sadekautta, touko–kesäkuussa ja lokakuussa. Maan pohjoisosassa on vain yksi sadekausi, joka alkaa touko–kesäkuussa ja jatkuu lokakuuhun asti.
Ihmisen vuosisatoja jatkunut toiminta ja kuivemmaksi muuttuva ilmasto ovat tuhonneet suuren osan Beninin luonnontilaisista metsistä. Ikimetsää on jäljellä pieninä laikkuina kosteilla alueilla, lukuisissa uskonnollisista syistä suojatuissa metsiköissä sekä joenvarsimetsissä. Viimeisiä jäljellä olevia joenvarsimetsiä pyritäänkin suojelemaan pirstaloitumiselta. FAO arvioi vuonna 1980, että vain 0,4 prosenttia Beninin pinta-alasta oli oikeaa tiheää metsää. Savanni on hallitseva ekosysteemi. Maassa elää noin 3000 kasvilajia, selvästi vähemmän kuin kosteammissa naapurimaissa. Noin kolmannes näistä on joenvarsimetsien lajeja.
Beninin kallioperässä vallitsevia syväkivilajeja ovat migmatiitit, gneissit ja graniitit. Sedimenttikiviä on kahdella alueella. Maan luoteisosassa on sedimenttivyöhyke, joka jatkuu Togon ja Ghanan puolelle. Etelässä on itä-länsisuuntainen paksu sedimenttikerrostuma. Molemmista on löytynyt fosfaatteja. Suurimittaisen fosfaattikaivostoiminnan ei kuitenkaan ole arvioitu kannattavan. Kalkkikivialueilta louhitaan sekä marmoria että sementin raaka-ainetta.
Pendjarin kansallispuisto Beninin luoteisosassa yhdistyy Nigerin W-kansallispuistoon. Siellä on virtahepoja, leijonia, puhveleita, elefantteja, apinoita, antilooppeja ja yli 300 lajia lintuja.
Abomeyn kuninkaalliset palatsit maan keskiosassa on Unescon maailmanperintökohde.
