Virtahepo (Hippopotamus amphibius) on suurikokoinen Afrikassa elävä nisäkäslaji. Se on kasvinsyöjä. Virtahepo on toinen kahdesta elossa olevasta virtahepojen (Hippopotamidae) heimon lajista.

Yö

Yöllinen

Kasvinsyöjä

Graminivore

Puolivesieläimet

Esiyksilölliset eläimet

Pitkäikäiset eläimet
(kokoelma)

Vaaralliset eläimet
(kokoelma)

Jä

Jättiläiset eläimet
(kokoelma)

Ulkonäkö

Virtahevot ovat kooltaan kolmanneksi suurimpia maanisäkkäitä. Niillä on pyöreä tynnyrimäinen vartalo, lyhyet jalat ja leveä pää. Virtahevot ovat 1,5–1,65 metriä korkeita ja painavat 1 300–3 200 kg. Niiden pituus on 209–505 senttimetriä, ja niillä on noin 35 senttimetriä pitkä häntä. Virtahepojen selkäpuolen väritys vaihtelee ruskeanharmaasta sinertävän mustaan. Vatsapuoli ja silmien ja korvien ympäristö ovat rusehtavan vaaleanpunertavia. Ne ovat lähes karvattomia lukuun ottamatta päässä ja hännässä kasvavia harjasmaisia karvoja.

Virtahevoilla on suuri suu ja suuret kaareutuneet kulmahampaat. Silmät, korvat ja sieraimet työntyvät esiin pään yläosassa, mikä mahdollistaa sen, että lähes koko vartalo näitä lukuun ottamatta on veden alla.

Virtahevoilla ei ole hikirauhasia, mutta niillä on rauhasia, jotka erittävät paksua öljymäistä nestettä. Punaista nestettä luultiin pitkään veren ja hien sekoitukseksi. Se on kuitenkin kahden hapon yhdiste, joka aiheuttaa eräänlaisen aurinkovoidemaisen vaikutuksen, sillä öljy imee itseensä auringon ultraviolettisäteet. Neste on alkuaan kirkasta, mutta auringon vaikutuksesta siitä tulee nopeasti oranssinpunaista.

Jakelu

Maantiede

Virtahepoja tavataan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta savannien ja Keskisen Afrikan metsien joista. Suurimmat populaatiot elävät nykyään Itä-Afrikan valtioissa Tansaniassa, Sambiassa ja Mosambikissa.

Kolumbiassa Etelä-Amerikassa elää noin 80 villin virtahevon populaatio, joka periytyy huumeparoni Pablo Escobarin yksityisestä eläintarhasta 1990-luvulla karanneista yksilöistä. Lajin kanta on siellä on elinvoimainen ja kasvussa. Se koetaan haitalliseksi vieraslajiksi, ja kannan rajoittamista muun muassa steriloimisin ja ampumalla harkitaan.

Rooman valtakunnan aikana virtahepoja esiintyi myös Egyptissä ja 180 000 vuotta vanhoja luita on löydetty Maltalta asti.

Matalat järvet, joet ja suot ovat virtahepojen elinympäristöä. Veden pitää olla kuitenkin niin syvää, että virtahepo pystyy upottautumaan kokonaan sinne. Noin kahden metrin syvyiset vedet ovat mieluisimpia. Laji välttelee koskia, mieluisimpia elinympäristöjä ovat lievästi viettävät ja kiinteäpohjaiset vedet. Lisäksi läheisyydessä pitäisi olla hyviä laidunmaita.

Biomi

Järvi

Joki

Luhta

Metsä

Meren

Ilmastoalueet

Trooppinen

Lauhkea vyöhyke

Virtahepo

Tommyknocker

Public Domain Dedication (CC0)

Tottumukset ja elämäntyyli

Virtahevot ovat laumaeläimiä. Virtahepolaumassa voi olla jopa 40 yksilöä. Trooppisissa joissa ne viettävät suurimman osan päivästä sieraimiin asti vedessä, koska niiden iho palaa herkästi. Virtahevot voivat sulkea sieraimensa ja pysyä veden alla jopa 10 minuuttia. Virtahevot oleskelevat maalla lähinnä öisin. Ne voivat syödä vuorokaudessa jopa 50 kiloa kasveja. Maalla ne pystyvät juoksemaan ainakin 30 km/h ja vedessä niiden nopeus on 8 km/h.

Virtahepourokset puolustavat reviiriään hyvin tarkasti. Sen vuoksi ne ovat leppoisasta ulkonäöstään huolimatta vaarallisia myös ihmisille ja ne tappavat Afrikassa vuosittain enemmän ihmisiä kuin mikään muu nisäkäs.

Elämäntapa

Puolivesieläimet, Esiyksilölliset eläimet, Laiduneläimet, Luonnonvarainen, Reviiri, Viviparous, Seurakunta

Kausiluonteinen käyttäytyminen

Ei siirtolainen

Ruokavalio ja Ravitsemus

Virtahevot käyttävät 4–5 tuntia joka yö ruokailuun. Ne yleensä laiduntavat lähellä vettä, mutta saattavat kulkea ruoan perässä useitakin kilometrejä, jos ruokaa on harvassa. Niiden pääruoka muodostuu pienistä versoista, ruohoista ja ruo’oista, joita ne syövät joka yö noin prosentin verran painostaan. Virtahepojen elimistö ei ole tottunut lihaan, mutta ne saattavat joskus syödä raatoja. Tapa johtuu todennäköisesti jostain sairaudesta tai puutostilasta.

Ruokavalio Kasvinsyöjä, Graminivore

Parittelutavat

PARITUSKÄYTTÄYTYMINEN

Polygyny

Vaikka virtahevot pystyvät lisääntymään ympäri vuoden, vuoden synnytyshuippu on yleensä sadekauden ollessa runsaimmillaan. Kumppania etsivä uros etsii laumasta kiimassa olevaa naarasta haistelemalla naaraiden peräpäätä. Löydettyään tällaisen uros ajaa naaraan syvään veteen ja pakottaa naaraan alleen. Yhdynnän aikana naaraan pää on veden alla. Syytä tähän ei tiedetä, mutta jos naaras yrittää nostaa pään veden ylle, uros pakottaa sen takaisin.

Noin 240 päivää kestävän raskauden jälkeen naaras synnyttää yhden poikasen. Poikanen seuraa emoaan usean vuoden ajan, ja yhdellä emolla saattaa olla kasvatettavanaan yhtä aikaa neljäkin poikasta. Urokset saavuttavat sukukypsyyden 7–9-vuotiaina ja naaraat 8–10-vuotiaina.