Pohjanvalokala (Benthosema glaciale) on valokalojen (Myctophidae) heimoon kuuluva syvissä merivesissä elävä kalalaji.
Pohjanvalokala voi maksimissaan kasvaa 10,3 senttimetrin mittaiseksi. Sen ruumis on pitkänomainen ja sivusuunnassa hyvin litteä. Sen pää ja silmät ovat suuret suhteessa ruumiiseen. Sen kyljet ovat hopean väriset ja selkä ruskea. Evät ovat värittömiä ja niiden kaikkien ruodot rasvaevää lukuun ottamatta ovat pehmeitä. Suomut ovat suuria. Koiraan pyrstön yläpuolella on pieniä valoelimiä, jotka naaraalla ovat pyrstön alapuolella.
Pohjanvalokalaa tavataan Atlantin valtameressä ja Välimeressä. Eteläisellä Atlantin valtamerellä sen levinneisyys rajoittuu etelässä Guineaan ja Pohjois-Carolinaan, pohjoisessa Karanmeren Novaja Zemljan itäpuolelle ja lännessä Baffininlahteen ja Grönlantiin. Laji elää yleensä 150–500 metrin syvyydessä vedenpinnasta, mutta sitä on löydetty jopa 1 400 metrin syvyydessä asti. Nuoret yksilöt elävät aikuisia matalammalla. Pääasiassa pohjanvalokalaa tavataan aavalla merellä, mutta sitä on kuitenkin havaittu toisinaan rannikoiden lähellä.
Pohjanvalokalan ravintoa on yksinomaan vapaassa vedessä elävä eläinplankton. Ne syövät aktiivisimmin illalla. Sukukypsäksi laji tulee 4–5 senttimetrin mittaisena, milloin se on 2–3 vuoden ikäinen. Kutu tapahtuu Norjan lähistöllä kesä-heinäkuussa, vaikkakin etelämpänä se voi lisääntyä ympäri vuoden. Yksittäinen naaras tuottaa 200–1 000 mätimunaa, ja ne ovat halkaisijaltaan 0,8 millimetrin mittaisia. Lajin valoelinten välähdysten tarkoitus on kiinnittää petojen huomio kalan pyrstöön, jolloin valokalan on helpompaa paeta. Suurin lajilla tavattu elinikä on kahdeksan vuotta. Pohjoisissa vesissä, kuten Norjassa elävät yksilöt elävät keskimäärin vanhimmaksi.
