Erakkotuulihaukka (Falco dickinsoni) on itäafrikkalainen jalohaukka. Se on saanut nimensä englantilaisen lääkärin ja lähetystyöntekijän John Dickinsonin kunniaksi, joka pyydysti ensimmäisen tyyppinäytteen eli holotyypin.
Linnun pituus on 27–30 cm, siipien kärkiväli 61–68 cm ja paino 167–246 g. Naaras on noin 4 % pitempi ja painaa 10–20 % enemmän kuin koiras. Erakkotuulihaukan höyhenpuku on pääosin tummanharmaa, pää ja yläperä ovat vaaleanharmaat, siivet ja pyrstö ovat alapuolelta vaalean- ja tummanharmaan poikkiraitaiset, sekä iso silmä, vahanahka ja koivet ovat keltaiset. Nuori lintu on ruskeanharmaa ja tummaraitainen.
Erakkotuulihaukat elävät Afrikassa päiväntasaajan eteläpuolella Kongon eteläosista ja Tansaniasta Etelä-Afrikan pohjoisosiin ja Namibian koillisosiin. Se on yleinen Sansibarin ja Pemban saarilla. Lajin elinympäristön ala on noin 3,6 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaatio on kooltaan 10 000–100 000 yksilöä.
Laji asustaa savanneilla, aukkoisissa metsissä ja soistuneilla alueilla, mielellään palmuja ja apinanleipäpuita (Adansonia) kasvavilla alueilla.
Erakkotuulihaukan ruokavalio koostuu liskoista, linnuista, sammakkoeläimistä, hyönteisistä ja nilviäisistä. Se seuraa mielellään maastopaloja ja saalistaa palon alta pakoon pyrkiviä eläimiä.
Pesä on usein korkealla kuolleen palmun latvassa tai apinanleipäpuun kolossa, joskus vasarapäähaikaran vanhassa pesässä. Naaras munii 1–4 munaa ja hautoo niitä noin kuukauden. Poikaset jättävät pesän lentokykyisinä 33–35 päivää vanhoina.
