Galapagosinmatkija (Mimus parvulus) on Etelä-Amerikan Galápagossaarilla elävä varpuslintu. Se on saarten laajimmalle levinnyt matkijalaji ja sillä on 6–7 alalajia. Galapagosinmatkija viihtyy maassa ja on kaikkiruokainen.
Galapagosinmatkijan pituus on 25–26 senttiä. Sen pään, niskan ja pyrstön väritys on mustanruskea, kun taas kurkku, rinta ja vatsa ovat valkoiset. Kupeilla on myös ruskeita täpliä. Siipien höyhenet ovat pääosin ruskeat, mutta niiden reunukset ovat osittain valkoiset. Poskien kuviointi eroaa selvästi kaikista muista saariston matkijalajeista. Silmien iiriksen väri vaihtelee punaruskeasta kellertävänvihreään. Galapagosinmatkijan eri alalajit eroavat väritykseltään toisistaan vain pienten koko-, väri- ja kuviointierojen perusteella. Pienimmän alalajin edustajat ovat kaikkein pienikokoisimpia darwininmatkijoiden suvun edustajia. Galapagosinmatkija muistuttaa silmien väriä ja poskikuviota lukuun ottamatta suuresti darwininmatkijaa. Vampyyrimatkijasta sen erottaa parhaiten siitä, että galapagosinmatkijanmatkijan nokka on lyhyempi ja suorempi.
Galapagosinmatkija on kaikkein laajimmalle levinnyt darwininmatkijalaji. Sitä tavataan Galápagossaarten länsi-, keski- ja pohjoisosien saarilla. Nimialalaji N. m. parvulus elää Santa Cruzin, Seymour Norten, Isabelan ja Fernandina saarilla. Sitä on tavattu satunnaisesti myös Daphne Mayorin saarella, missä havaitut yksilöt ovat luultavasti Santa Cruzilta tulleita harhailijoita. Alalaji eli myös Baltralla, mutta hävisi sieltä toisen maailmansodan aikana. Pintalla elää alalaji N. m. personatus, Genovesalla N. m. bauri, Santa Féllä N. m. barringtoni, Wolfilla N. m. wenmani ja Darwinilla N. m. hulli. N. m. bindloei elää Marchenalla, Santiagolls ja Rábidalla. The Internet Bird Collection luokittelee N. m. bindloei -alalajin Pintalla elävään N. m. personatus -alajiin. Toisinaan myös Marchenan, Santiagon, Rábida ja Pintan populaatiot luetaan omaan N. personatus -lajiinsa. Lajin levinneisyys kattaa noin 6900 neliökilometriä.
Galapagosinmatkijan elinympäristöä ovat karut rannikkopensaikot, matalat Bursera-metsiköt ja mangrovemetsät.
Galapagosinmatkija on koko levinneisyysalueellaan suhteellisen yleinen, eikä sen kokonaiskannan uskota olevan taantumassa. Se onkin Galápagossaarten ainoa matkijalaji, jonka IUCN luokittelee elinvoimaiseksi. On spekuloitu, että galapagosinmatkijoita olisi saattanut elää aikaisemmin myös Pinzónin saarella, mutta saarelle jättiläiskilpikonnia metsästäneiden valaanpyytäjien mukana 1700-luvun lopulla tai 1800-luvun alussa tulleet mustarotat olisivat hävittäneet ne jo ennen kuin luonnontieteilijät ehtivät käydä saarella. Pinzónilta ei kuitenkaan ole löydetty lajin fossiileja tai subfossiileja, joita esimerkiksi Santa Cruzilta on löytynyt.
Galapagosinmatkijat ääntelevät usein. Niiden ääntely on kovaäänistä ja melodista. Vaikka galapagosinmatkijat osaavat lentää, niiden näkee useammin juoksevan maassa kuin lentävän. Ne ovat reviiritietoisia lintuja, jotka elävät tavallisesti 2–5 aikuisen yksilön ryhmissä, mutta joskus selvästi isommissakin. Näissä usein monimutkaisissa ryhmissä on usein vain yksi lisääntyvä naaras, joskin useampiakin voi olla. Ne ovat yhteispesijöitä. Jokaisella on oma pesä, mutta lisääntymisaluetta puolustetaan yhteistuumin. Pesivillä linnuilla on tyypillisesti apuna edellisen poikueen koiraita tai pesinnässä epäonnistuneita yksilöitä auttamassa poikasten kasvatuksessa. Ei ole lainkaan epätavanomaista, että pesivät galapagosinmatkijat hoitavat myös poikasia, jotka eivät ole niiden omia. Pesä rakennetaan kaktukselle tai jollekin korkeammalle kasville. Sen rakennusmateriaalina käytetään oksia. Naaras munii tavallisesti neljä munaa, ja niitä haudotaan 13–14 vuorokautta ennen kuin poikaset kuoriutuvat.
Laji on kaikkiruokainen. Sen monipuolinen ravinto koostuu niveljalkaisista, kaktusten ja muiden kasvien medestä, hedelmistä, pienistä selkärankaisista, merilintujen munista ja poikasista sekä raadoista. Galapagosinmatkijat voivat napata myös loisia laavaleguaanien iholta. Santa Fén saarella niiden tiedetään satunnaisesti myös juovan verta elävistä laava- ja merileguaaneista.
