Tari, Himalajantari
Himalajanpuolivuohi eli tari tai himalajantari (Hemitragus jemlahicus) on Himalajalla elävä vuohieläin. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on himalajantari. Lajia tavataan luonnonvaraisena osissa Kiinaa, Intiaa ja Nepalia. Istutettuna sitä tavataan myös muissa maissa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen silmälläpidettäväksi lajiksi
Himalajanpuolivuohien urokset painavat 70-140 kg ja naaraat 30-50 kg. Ruumiin pituus on 90-155 cm ja säkäkorkeus 65-100 cm. Turkki on paksu ja talvisin villainen. Talviturkki on väritykseltään punertava tai tumman ruskea. Kesäisin turkki on lyhyempi, kevyempi ja väriltään vaaleampi. Uroksille aksvaa kesäisin harja niskan ja hartoiden ympärille. Jlat ovat suhteellisen lyhyet ja pää pieni. Naama on väritykseltään tummanruskea. Korvat ovat pienet ja silmät suuret. Uroksilla ja naarailla on lyhyet sarvet, jotka naarailla ovat hieman uroksia pienemmät. Sarvet kasvavat ensin ylös ja sitten kaartuen taakse ja alas.
Himalajanpuolivuohta tavataan luonnonvaraisena Himalajalla osissa Kiinan Tiibetin autonomista aluetta, Intian Jammun ja Kashmirin, Himachal Pradeshin, Uttarakhandin ja Sikkimin alueilla, sekä Nepalissa. Mahdollisesti lajia esiintyy myös Bhutanissa, josta ei kuitenkaan ole luotettavia havaintoja. Tiibetissä sen levinneisyysalue käsittää vain muutamia paikkoja Qubuojoella.
Himalajanpuolivuohia esiintyy jyrkillä kallionrinteillä tavallisesti 3 000-4 000 metrin korkeudella merenpinnasta vuoristometsien alueella aina puurajaan saakka. Sren sijaan ne pysyttelevät yleensä lumirajan alapuolella.
Luonnollisen levinneisyysalueensa ulkopuolella himalajantareja on istutettu myös muihin maihin. Uudessa-Seellannissa niitä on vapautettu luontoon Eteläsaarella. Muita samaan tapaan istutettuja kantoja on Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa, Argentiinassa ja Australiassa. Kanadassa ja Skotlannissa on tehty istutuksia, jotka ovat kuitenkin sittemmin epäonnistuneet.
Himalajanpuolivuohet esiintyvät yleensä noin 15 yksilöä käsittävissä laumoissa, joilla voi tosin olla kokoa 80 yksilöä. Laumoihin kuuluu uroksia ja naaraita. Vanhat urokset voivat liikkua myös yksinään. Aktiivisimmillaan ne ovat yleensä varhain aamulla ja myöhään iltapäivällä. Keskipäivällä ne lepäilevät kivien tai kasvillisuuden suojassa.
Himalajantarit syövät ruohoja ja lehtiä. Niiden pääasiallisia petoeläimiä ovat leopardi ja lumileopardi. Uhattuna ne pystyvät juoksemaan nopeasti hankalakulkuisessakin mastossa ja ne pystyvät kiipeämään ylös hyvin jykkiä rinteitä. Luonteeltaan ne ovat hyvin varovaisia.
Lisääntymiskausi ajoittuu lokakuun ja tammikuun välille. Urokset kamppailevat oikeudesta paritella sarvillaan yrittäen horjuttaa toisiansa. Kamppailut eivät yleensä ole kuitenkaan kovin vakavia. Tiineys kestää 7 kuukautta ja naaras saa yleensä yhden poikasen. Emo imettää poikasta 6 kuukautta ja se kasvaa sukukypsäksi 2–3-vuoden ikäisenä. Vankeudessa himalajantarit ovat eläneet enimmillään 22-vuotiaiksi.
