Himalaja
12 lajit
Himalaja on Aasiassa sijaitseva vuoristo, joka erottaa Intian niemimaan Tiibetin ylängöstä. Laajemmassa merkityksessä Himalaja on massiivinen vuoristoryhmä, joka käsittää myös Karakorumin, Hindukušin ja joitain pienempiä vuoristoja. Himalaja erottaa sen pohjoispuolella sijaitsevan Tiibetin Intiasta ja Pakistanista, jotka jäävät vuoriston eteläpuolelle. Nepal ja Bhutan sijaitsevat vuoriston etelärinteellä.
Himalaja on syntynyt Indo-Australian ja Euraasian mannerlaattojen törmäyksessä. Mannerlaatat ovat yhä liikkeessä, minkä vuoksi Himalaja nousee 2,5–5 cm vuosisadassa eroosiosta huolimatta.
Himalajalla sijaitsevat suurten jokien Indusin, Gangesin ja Brahmaputran alkulähteet, ja sen pohjoispuolisella Tiibetin ylängöllä sijaitsevat lisäksi muiden muassa Saluenin, Mekongin ja Jangtsen alkulähteet.
Sijainti
Himalaja on nykyisistä vuoristoista korkein. Toiseksi korkeimman vuoriston eli Andien korkein huippu Aconcagua kohoaa ”vain” 6 969 metrin korkeuteen merenpinnan tasosta, kun Himalajalla sijaitsee useita yli 8 000 metriä korkeita huippuja. Vuorista korkein on 8 844–8 850 metrin korkuinen Mount Everest (paikallisissa kielissä Sagarmāthā tai Qomolangma), joka sijaitsee Nepalin ja Tiibetin rajalla. Himalaja ulottuu Bhutanin, Kiinan, Intian, Nepalin ja Pakistanin alueille. Himalaja on myös osa yhtenäistä vuoristoketjua, joka johtaa koko Keski-Aasian ja Euroopan halki. Vuoristoketju koostuu poimuvuorista, ja siihen kuuluvat Himalajan lisäksi Hindukuš, Makranvuoret, Zagros ja Alpit. Kaikkia näitä vuoristoja pakottaa edelleen ylöspäin käynnissä oleva valtavien mannermassojen törmäys.
Ilmasto
Himalajan ilmasto-olosuhteet vaikuttavat noin 28–33 leveysasteilla päiväntasaajalta pohjoiseen. Vuoriston alpiininen ilmasto vaihtelee korkeuden mukaan: ilma kylmenee korkeuden kasvaessa, kun taas matalammalla ilma muuttuu kosteammaksi. Tämän vuoksi alueen lämpötilat vaihtelevat nopeasti. Alueen ilmastolle tunnusomaisia ovat äkilliset monsuunit, tulvat, kovat tuulet, lumimyrskyt sekä muut sateet, minkä vuoksi paikalliset olosuhteet voivat olla arvaamattomat. Paikallisesti alpiininen ilmasto on samankaltainen kuin sitä ympäröivän biomin. Kummallakin puolella vuoristoa on erityyppiset biomit, mistä johtuen myös kummankin puolen ilmastot poikkeavat toisistaan. Himalajan päävuodenajat ovat kesä ja talvi. Talvet ovat hyvin kylmiä, ja lunta sataa lähes koko ajan. Kesällä ilma on huomattavasti leudompaa, mutta ylhäällä vuorilla on tavallista, että lunta voi sataa joka kuussa ympäri vuoden.
Köppenin ilmastoluokituksessa Himalajan alpiininen tai ylänköjen ilmasto luetaan kuivaan ilmastotyyppiin h. Vuotuinen keskilämpötila on noin 8,3 °C. Lukuna keskilämpötila ei merkitse kovin kylmää, mutta huomioon on syytä ottaa myös ympäristön nopeat lämpötilavaihtelut. Talvella keskimääräinen lämpötila on noin 0,5 °C. Kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin lämpötila voi laskea –10 °C tietämille. Kesällä lämpötila on keskimäärin 13,3 °C. Kesän lämpimin kuukausi on kesäkuu, jolloin lämpötila voi olla 23,9 °C. Vuotuinen sadanta on keskimäärin 406 millimetriä. Kesäisin sadanta on noin 76 millimetriä ja talvisin 13 millimetriä. Vuorten sadantaan kuuluvat tavallisesti niin lumi-, räntä- kuin vesisateet. Sulavista lumista johtuen vuorilta alas virtaavaa vettä on enemmän kesäisin kuin talvisin. Himalajan ympäristössä erityyppisiä sateita on kuitenkin ympäri vuoden.
Luonto
Koska vuoristo kattaa hyvin laajan alueen ja sen korkeusvaihtelut ovat suuria, myös alueen biodiversiteetti on erityisen suuri. Sekä kasvillisuuteen että eläimistöön vaikuttavat eri korkeuksissa vallitsevat ilmasto-olosuhteet. Alueella elää tuhansia kasvi- ja eläinlajeja, joista kukin on sopeutunut elämään tietynlaisissa olosuhteissa. Ihmisten tulo alueelle ja maankäyttö on saanut monet paikalliset lajit kuolemaan sukupuuttoon tai saattanut ne uhanalaisiksi.
Eläimistö
Niin kuin Himalajan kasvillisuus, myös eläimistö on erittäin monimuotoinen niin nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten kuin Himalajan järvissä elävien kalojen osalta. Eläimistö eroaa huomattavasti muun Intian niemimaan, kuten esimerkiksi Intian tasankojen eläimistöstä. Himalajan eri eläinlajit ovat sopeutuneet elämään mitä erilaisimmissa elinympäristöissä kuivilta ja lauhkeilta metsiltä puurajan yläpuolisiin olosuhteisiin. Eläinten tarvitsee sopeutua vuoriston erilaisiin olosuhteisiin kuten kylmyyteen, paikkakohtaisiin vähäisiin tai runsaisiin sademääriin ja korkeuseroihin. Eläimet ovat mukautuneet monin tavoin, niin käyttäytymiseen liittyen kuin fysiologisesti, eri puolilla Himalajaa vallitseviin äärimmäisiin ilmasto-olosuhteisiin. Monet eläimet esimerkiksi vaeltavat kausiluonteisesti etsien ravintoa sekä parempia elinolosuhteita. Kesäisin monet liikkuvat matalammilta rinteiltä korkeammille löytääkseen alpiinista ruohoa tarjoavia paikkoja. Talvisin näillä eläimillä on tapana laskeutua alemmaksi selviytyäkseen vuorilla puhaltavilta kylmiltä tuulilta. Jotkin eläimet nukkuvat talviunta, kun taas toisilla on paksu turkki ja tuuhea häntä, jotka suojaavat eläimiä kylmyydeltä. Korkealla elävillä eläimillä on suuret nenäontelot, joista on etua vuoriston ohutta, vähähappista ilmaa hengitettäessä.
Lihansyöjät ovat Himalajan vaikeimmin tavattavia nisäkkäitä, eivätkä vähiten karuilla ja kylmillä erämailla. Korkeilla vuorilla elää erilaisia petoeläimiä, joista osa on erittäin uhanalaisia ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. Niiden harvinaisuuteen ovat paljolti vaikuttaneet myös niitä metsästäneet ihmiset. Haitta on ollut näiden petoeläinten määrän kannalta suuri, sillä ilman ihmistäkin ne vain juuri ja juuri kykenevät selviytymään alueen herkissä ekosysteemeissä. Himalajan eteläpuolen alemmilla alueilla elää tiikereitä (Panthera tigris), apinoita, leopardeja (Panthera pardus) ja aasiannorsuja (Elephas maximus). Yksi vuoristoisen biomin tyypillisimmistä nisäkkäistä on kuitenkin jakki (Bos grunniens). Jakki voi kasvaa lähes 2 metriä pitkäksi ja se painaa yleensä noin 500–550 kilogrammaa. Painostaan huolimatta jakki ei ole erityisen kömpelö, vaan pikemminkin melko ketterä. Härkien tavoin se saattaa ärsyyntyessään hyökätä sarvillaan. Jakilla on erikoisia ruumiillisia toimintoja, jotka auttavat eläintä selviytymään korkealla vuoristossa. Esimerkiksi sillä kasvaa runsaasti pitkiä karvoja, jotka muodostavat paksun turkin ja pitävät eläimen lämpimänä kylmissä olosuhteissa.
Himalaja on Aasiassa sijaitseva vuoristo, joka erottaa Intian niemimaan Tiibetin ylängöstä. Laajemmassa merkityksessä Himalaja on massiivinen vuoristoryhmä, joka käsittää myös Karakorumin, Hindukušin ja joitain pienempiä vuoristoja. Himalaja erottaa sen pohjoispuolella sijaitsevan Tiibetin Intiasta ja Pakistanista, jotka jäävät vuoriston eteläpuolelle. Nepal ja Bhutan sijaitsevat vuoriston etelärinteellä.
Himalaja on syntynyt Indo-Australian ja Euraasian mannerlaattojen törmäyksessä. Mannerlaatat ovat yhä liikkeessä, minkä vuoksi Himalaja nousee 2,5–5 cm vuosisadassa eroosiosta huolimatta.
Himalajalla sijaitsevat suurten jokien Indusin, Gangesin ja Brahmaputran alkulähteet, ja sen pohjoispuolisella Tiibetin ylängöllä sijaitsevat lisäksi muiden muassa Saluenin, Mekongin ja Jangtsen alkulähteet.
Sijainti
Himalaja on nykyisistä vuoristoista korkein. Toiseksi korkeimman vuoriston eli Andien korkein huippu Aconcagua kohoaa ”vain” 6 969 metrin korkeuteen merenpinnan tasosta, kun Himalajalla sijaitsee useita yli 8 000 metriä korkeita huippuja. Vuorista korkein on 8 844–8 850 metrin korkuinen Mount Everest (paikallisissa kielissä Sagarmāthā tai Qomolangma), joka sijaitsee Nepalin ja Tiibetin rajalla. Himalaja ulottuu Bhutanin, Kiinan, Intian, Nepalin ja Pakistanin alueille. Himalaja on myös osa yhtenäistä vuoristoketjua, joka johtaa koko Keski-Aasian ja Euroopan halki. Vuoristoketju koostuu poimuvuorista, ja siihen kuuluvat Himalajan lisäksi Hindukuš, Makranvuoret, Zagros ja Alpit. Kaikkia näitä vuoristoja pakottaa edelleen ylöspäin käynnissä oleva valtavien mannermassojen törmäys.
Ilmasto
Himalajan ilmasto-olosuhteet vaikuttavat noin 28–33 leveysasteilla päiväntasaajalta pohjoiseen. Vuoriston alpiininen ilmasto vaihtelee korkeuden mukaan: ilma kylmenee korkeuden kasvaessa, kun taas matalammalla ilma muuttuu kosteammaksi. Tämän vuoksi alueen lämpötilat vaihtelevat nopeasti. Alueen ilmastolle tunnusomaisia ovat äkilliset monsuunit, tulvat, kovat tuulet, lumimyrskyt sekä muut sateet, minkä vuoksi paikalliset olosuhteet voivat olla arvaamattomat. Paikallisesti alpiininen ilmasto on samankaltainen kuin sitä ympäröivän biomin. Kummallakin puolella vuoristoa on erityyppiset biomit, mistä johtuen myös kummankin puolen ilmastot poikkeavat toisistaan. Himalajan päävuodenajat ovat kesä ja talvi. Talvet ovat hyvin kylmiä, ja lunta sataa lähes koko ajan. Kesällä ilma on huomattavasti leudompaa, mutta ylhäällä vuorilla on tavallista, että lunta voi sataa joka kuussa ympäri vuoden.
Köppenin ilmastoluokituksessa Himalajan alpiininen tai ylänköjen ilmasto luetaan kuivaan ilmastotyyppiin h. Vuotuinen keskilämpötila on noin 8,3 °C. Lukuna keskilämpötila ei merkitse kovin kylmää, mutta huomioon on syytä ottaa myös ympäristön nopeat lämpötilavaihtelut. Talvella keskimääräinen lämpötila on noin 0,5 °C. Kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin lämpötila voi laskea –10 °C tietämille. Kesällä lämpötila on keskimäärin 13,3 °C. Kesän lämpimin kuukausi on kesäkuu, jolloin lämpötila voi olla 23,9 °C. Vuotuinen sadanta on keskimäärin 406 millimetriä. Kesäisin sadanta on noin 76 millimetriä ja talvisin 13 millimetriä. Vuorten sadantaan kuuluvat tavallisesti niin lumi-, räntä- kuin vesisateet. Sulavista lumista johtuen vuorilta alas virtaavaa vettä on enemmän kesäisin kuin talvisin. Himalajan ympäristössä erityyppisiä sateita on kuitenkin ympäri vuoden.
Luonto
Koska vuoristo kattaa hyvin laajan alueen ja sen korkeusvaihtelut ovat suuria, myös alueen biodiversiteetti on erityisen suuri. Sekä kasvillisuuteen että eläimistöön vaikuttavat eri korkeuksissa vallitsevat ilmasto-olosuhteet. Alueella elää tuhansia kasvi- ja eläinlajeja, joista kukin on sopeutunut elämään tietynlaisissa olosuhteissa. Ihmisten tulo alueelle ja maankäyttö on saanut monet paikalliset lajit kuolemaan sukupuuttoon tai saattanut ne uhanalaisiksi.
Eläimistö
Niin kuin Himalajan kasvillisuus, myös eläimistö on erittäin monimuotoinen niin nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten kuin Himalajan järvissä elävien kalojen osalta. Eläimistö eroaa huomattavasti muun Intian niemimaan, kuten esimerkiksi Intian tasankojen eläimistöstä. Himalajan eri eläinlajit ovat sopeutuneet elämään mitä erilaisimmissa elinympäristöissä kuivilta ja lauhkeilta metsiltä puurajan yläpuolisiin olosuhteisiin. Eläinten tarvitsee sopeutua vuoriston erilaisiin olosuhteisiin kuten kylmyyteen, paikkakohtaisiin vähäisiin tai runsaisiin sademääriin ja korkeuseroihin. Eläimet ovat mukautuneet monin tavoin, niin käyttäytymiseen liittyen kuin fysiologisesti, eri puolilla Himalajaa vallitseviin äärimmäisiin ilmasto-olosuhteisiin. Monet eläimet esimerkiksi vaeltavat kausiluonteisesti etsien ravintoa sekä parempia elinolosuhteita. Kesäisin monet liikkuvat matalammilta rinteiltä korkeammille löytääkseen alpiinista ruohoa tarjoavia paikkoja. Talvisin näillä eläimillä on tapana laskeutua alemmaksi selviytyäkseen vuorilla puhaltavilta kylmiltä tuulilta. Jotkin eläimet nukkuvat talviunta, kun taas toisilla on paksu turkki ja tuuhea häntä, jotka suojaavat eläimiä kylmyydeltä. Korkealla elävillä eläimillä on suuret nenäontelot, joista on etua vuoriston ohutta, vähähappista ilmaa hengitettäessä.
Lihansyöjät ovat Himalajan vaikeimmin tavattavia nisäkkäitä, eivätkä vähiten karuilla ja kylmillä erämailla. Korkeilla vuorilla elää erilaisia petoeläimiä, joista osa on erittäin uhanalaisia ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. Niiden harvinaisuuteen ovat paljolti vaikuttaneet myös niitä metsästäneet ihmiset. Haitta on ollut näiden petoeläinten määrän kannalta suuri, sillä ilman ihmistäkin ne vain juuri ja juuri kykenevät selviytymään alueen herkissä ekosysteemeissä. Himalajan eteläpuolen alemmilla alueilla elää tiikereitä (Panthera tigris), apinoita, leopardeja (Panthera pardus) ja aasiannorsuja (Elephas maximus). Yksi vuoristoisen biomin tyypillisimmistä nisäkkäistä on kuitenkin jakki (Bos grunniens). Jakki voi kasvaa lähes 2 metriä pitkäksi ja se painaa yleensä noin 500–550 kilogrammaa. Painostaan huolimatta jakki ei ole erityisen kömpelö, vaan pikemminkin melko ketterä. Härkien tavoin se saattaa ärsyyntyessään hyökätä sarvillaan. Jakilla on erikoisia ruumiillisia toimintoja, jotka auttavat eläintä selviytymään korkealla vuoristossa. Esimerkiksi sillä kasvaa runsaasti pitkiä karvoja, jotka muodostavat paksun turkin ja pitävät eläimen lämpimänä kylmissä olosuhteissa.
