Kalliohuuhkaja (Bubo bengalensis) on pöllöihin kuuluva lintu. Sitä on aiemmin pidetty huuhkajan alalajina Bubo bubo bengalensis, mutta nykyisin se on IUCN:n luettelossa oma lajinsa. Sen elinalue on Etelä-Aasiassa Intiassa, Nepalissa ja Pakistanissa. Sen elinpiiriä ovat lämpimän ja kuuman vyöhykkeen kuivat metsät ja pensaikot mäkisillä ja kallioisilla alueilla, ja yleensä niitä näkee pareittain. Sillä on voimakas värähtelevä kumea ääni, joka kuuluu aamu- ja iltahämärissä. Se on tyypillinen iso pöllö, ja sillä on korvatupsut. Sen värityksessä on läiskittäistä ruskeaa ja harmaata, ja kurkussa on valkea läiskä, jossa on pieniä mustia juovia. Ulkonäöltään se muistuttaa hyvin paljon euraasialaista huuhkajaa.
Kalliohuuhkajan elinympäristön kuvailu on hyvin mutkikasta runsaan vaihtelevuuden vuoksi. Sen elinaluetta on Himalajan eteläpuolinen Intia 1 524 metrin korkeuteen saakka. Se karttaa kosteita ikivihreitä metsiä ja hyvin kuivia alueita.
Lintuun liittyy paljon taikauskoa. Kuten monia suuria pöllöjä, kalliohuuhkajaakin pidetään sen elinalueella pahan enteenä. Sen vangitsemiseen ja tappamiseen on nähty liittyvän joukko rituaaleja. Intian lain mukaan kalliohuuhkajan vangitseminen on kiellettyä, mutta laittomat markkinat edistävät salametsästystä.
