Japaninjättisalamanteri (Andrias japonicus) on Japanissa endeemisenä elävä salamanterilaji.
Japaninjättisalamanterien iho on ryppyinen ja väriltään musta ja harmaa vaihtelevin kuvioinnein. Yksilöiden tummuus tai vaaleus vaihtelee voimakkaasti. Japaninjättisalamanterin ruumis on pitkä ja niillä on pitkä ja leveä häntä. Salamanterin kaksi jalkaparia ovat suurin piirtein saman kokoiset ja sen kaksi hyvin pientä silmää sijaitsevat sen leveän pään päällä. Uhattuna japaninjättisalamanteri erittää valkoista ja myrkyllistä limaa. Muiden sammakkoeläinten tavoin japaninsalamanteri voi hengittää ihonsa kautta. Ihon rypyt lisäävät ihon hengittävää pinta-alaa. Japaninjättisalamantereilla on myös yksi keuhko, jota eläin käyttää kuitenkin hengittämisen sijaan kellumisen hallintaan. Salamanteri selviää jonkin aikaa myös kuivalla maalla, kunhan sen iho pysyy kosteana.
Japaninjättisalamanteri on maailman toiseksi suurin salamanterieläin heti kiinanjättisalamanterin jälkeen.
Japaninjättisalamanteri on kotoperäinen laji Japanissa. Sitä tavataan Honshūn saaren länsiosissa, sekä Shikokun ja Kyūshūn saarilla. Tärkein keskittymä niitä on Honshūn länsiosissa, Shikokulla ja Kyūshūlla niiden elinalue on pirstaleinen. Laji lisääntyy ja elää pieni- ja suurikokoisissa joissa ja se suosii kirkkaita vesiä tavallisesti metsäympäristöissä. Lajia on tavattu myös ajoittain kaupunkiympäristöissä. Lajin asuttamat joet ovat tavallisesti kylmiä, nopeajuoksuisia ja hapekkaita. Täysikasvuiset yksilöt saattavat sietää myös muunlaisia elinympäristöjä, mutta niissä lisääntyminen ei ole välttämättä mahdollista.
Japaninjättisalamanterin ravintoon kuuluvat kalat, pienemmät salamanterit, ravut, hyönteiset, madot ja etanat. Niiden näköaisti on huono ja ne luottavatkin metsästäessään muihin aisteihinsa. Japaninjättisalamanterin aineenvaihdunta on hidas ja ne voivat tarpeen vaatiessa olla syömättä useita viikkoja. Lajin urokset ovat sukukypsiä 30 sentin ja naaraat 40 sentin pituisina. Lajin yksilöt elävät pääasiassa yksin, lukuun ottamatta lisääntymiskautta elo-syyskuussa, jolloin naaraat ja urokset kokoontuvat vedenalaisille onkaloille. Muille salamantereille epätavalliseen tapaan japaninjättisalamanterit hedelmöittävät munansa ruumiin ulkopuolella ja naaras laskee 400–600 munaansa nauhoina. Naaraiden munittua pesäonkaloa vartioi pesää hallitseva koiras. Poikaset kuoriutuvat lokakuun paikkeilla ja toukat ovat kuoriutuessaan pituudeltaan noin 30 mm. Toukat alkavat syödä käytettyään loppuun keltuaisensa ja ne saattavat syödä myös sisaruksiaan. Toukat pysyvät pesäonkalossa tammikuuhun saakka. Vain pieni osa toukista selviää täysikasvuisuuteen, johon kestää arvioiden mukaan noin viisi vuotta. Japaninjättisalamanterit ovat pitkäikäisiä ja Amsterdamin eläintarhassa elänyt yksilö eli aina 52-vuotiaaksi saakka.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on luokitellut japaninjättisalamanterin vaarantuneeksi lajiksi. Lajia uhkaa sen elinympäristön pieneneminen ja pirstaloituminen esimerkiksi patojen ja betonijokivarsien rakentamisen, sekä jokien uudelleenohjaamisen takia. Japanissa vieraslajina tavattava kiinanjättisalamanteri saattaa myös kilpailla japaninjättisalamanterin kanssa ravinnosta ja elintilasta. Japaninjättisalamanteri myös risteytyy kiinanjättisalamanterin kanssa. Tutkimusten mukaan suurin osa Kamojoen kannasta on risteytymiä.
Ongelmaksi saattaa tulevaisuudessa myös muodostua vähäinen geneettinen monimuotoisuus yksilöiden välillä. Japanissa japaninjättisalamanteri on kokonaan suojeltu laji ja myös joitakin sen elinalueita on suojeltu. Asan eläintarha on kasvattanut lajia vankeudessa vuodesta 1979 lähtien, mutta vankeudessa kasvatettujen yksilöiden palauttamista luontoon ei ole kokeiltu.
