Paavipeippo
Sateenkaarikardinaali, aikaisemmalta nimeltään paavipeippo (Passerina ciris) on värikäs Keski-Amerikassa ja eteläisessä Yhdysvalloissa elävä kardinaaleihin kuuluva varpuslintu. Sen kannaksi arvioidaan 4,5 miljoonaa yksilöä.
Pituudeltaan sateenkaarikardinaali on noin 12–13-senttinen. Lajin koirasta sanotaan usein Pohjois-Amerikan kauneimmaksi linnuksi. Koiraan pää on kirkkaansininen, selkä ja siivet vihreät sekä vatsa kirkkaanpunainen. Naaras ja nuori koiras ovat väritykseltään huomattavasti vaatimattomampia: höyhenpuku on kauttaaltaan vihreä ja yläpuoli on alapuolta tummempi.
Sateenkaarikardinaalilla on kaksi maantieteellisesti erotettavaa esiintymisaluetta. Läntinen alue ulottuu Meksikosta Yhdysvaltoihin pohjoiseen Texasiin asti, itäinen alue käsittää Pohjois-Carolinasta Floridaan ulottuvan alueen. Läntisen populaation elinympäristöä ovat kuivahkot pensaikkomaat, kun itäisen populaation yksilöt elävät rannikon maatalousmailla.
Laji on muuttolintu. Läntisen populaation yksilöt muuttavat Lounais-Meksikoon, ja itäisellä esiintymisalueella elävät yksilöt talvehtivat Etelä-Floridassa ja Karibialla.
Laji tavattiin Suomessa vuonna 1982 Lågskärillä, mutta havaittu lintu oli hyvin todennäköisesti häkkikarkulainen.
Sateenkaarikardinaalikoiraat ovat tarkkoja reviireistään. Ne ilmoittavat reviiriensä rajat laulamalla korkeassa puussa usein kätkeytyneinä lehvistöön. Koiraiden välillä käydään kiivaita taisteluita reviireistä, ja taistelut voivat päättyä jopa toisen koiraan kuolemaan.
Kuppimaisen pesänsä laji tekee matalan kasvillisuuden joukkoon ruohoista ja kasvinosista. Naaras munii yleensä 3–4 vaaleansinistä harmaa- tai ruskeapilkullista munaa.
Lisääntymisaikanaan sateenkaarikardinaalit syövät hyönteisiä, toukkia ja hämähäkkejä. Talven ja syksyn aikana lajin ravinto koostuu pääasiassa siemenistä. Ruokailu tapahtuu pääasiassa maassa tai matalassa pensaikossa.
Sateenkaarikardinaalikannan kooksi arvioidaan 14 000 000 sukukypsää yksilöä. Christmas Bird Countin tilastojen perusteella kanta olisi suurempi kuin vuonna 1966, mutta Breeding Bird Surveyn mukaan 2000-luvulla kanta olisi lievästi vähentynyt. IUCN pitää lajin kantaa vakaana ja luokittelee sen elinvoimaiseksi. Lajin keskeisimpinä uhkina IUCN pitää kaupungistumisen, teiden rakentamisen ja maanviljelyn tehostamisen aiheuttamia elinympäristön tuhoutumisia sekä häkkilintukauppaa. Lehmäturpiaalin pesäloisinta saattaa olla myös mahdollinen uhka.
