Madagaskarintornipöllö (Tyto soumagnei) on Madagaskarin saarella elävä vaarantunut pöllölintu. Se on tornipöllöä pienempi, melko harvinaisena pidetty kosteiden metsien petolintu, jota uhkaa metsien häviäminen.
Madagaskarintornipöllön pituus on 27–30 senttiä ja paino 323–435 grammaa. Siiven pituus on noin 21 senttiä. Madagaskarintornipöllöllä on muiden tornipöllöjen tavoin sydämenmuotoinen naamakiehkura. Laji muistuttaa tavallista tornipöllöä, mutta on pienikokoisempi ja punertavampi. Sen naamakiehkura on myös pyöreämpi kuin tornipöllöllä. Madagaskarintornipöllön selkäpuoli on punaruskea ja siinä harvakseltaan mustia pilkkuja. Vatsapuoli on vaaleanoranssi ja myös sitä kirjovat mustat pilkut. Isoja pilkkuja on erityisesti päälaessa, siipisulissa. Naamakiehkura on pääosin valkoinen, mutta silmien alareunoilla ja nokan tyvessä on ruskeaa sävyä. Naamakiehkuraa ympäröi ruskea reunus. Madagaskarintornipöllöstä tunnetaan vain tumma muoto, vaikka muilla tornipöllölajeilla esiintyy myös vaaleaa värimuotoa.
Madagaskarintornipöllöä tavataan nimensä mukaisesti vain Madagaskarissa. Levinneisyys rajoittuu saaren itäosiin, jossa sitä on tavattu ainakin kuudella eri alueella. Lisätutkimuksissa lajia saatettaisiin mahdollisesti löytää myös muualta. Elinpaikkoja on löydetty niin Amber Mountainilta Madagaskarin pohjoisosista kuin Mantadian kansallispuistosta maan itäisistä keskiosista ja saaren kaakkoisosista. Lajia on hiljattain havaittu myös huomattavasti etelämpänä Kalambatritrassa ja maan kaakkoisosasta. Sitä tavataan ehkä kaikkialla missä on riittävän suuria rehevän metsän saarekkeita. Levinneisyysalueen arvioidaan kattavan noin 52 000 neliökilometriä.
Lajin elinympäristöä ovat kosteat ikivihreät metsät merenpinnan tasolta aina 2 000 metrin korkeuteen asti. Se kuitenkin saalistaa metsää reunustavilla aukkopaikoilla. Madagaskarintornipöllöä on havaittu myös kesävihantien puiden hallitsemilla alueilla. Aiemmin sen uskottiin tarvitsevan koskematonta sademetsää, mutta nykytietojen mukaan se voi näyttäytyä myös muokatuissa uudismetsissä ja pensaikoissa, ja saalistaa viljelysalueilla kuten riisipelloilla ja kaskimailla.
Madagaskarintornipöllön elintavat tunnetaan huonosti, ja vähäisetkin tiedot on saatu vasta melko hiljattain. Se on pareittain elävä yölintu. Pöllöjen on nähty lepäilevän kallionkielekkeillä ja luolien suulla. Erään Masoalan niemimaalla eläneen yksilön reviiri kattoi 120 hehtaaria. Madagaskarintornipöllön ääntely muistuttaa tornipöllön ääntä. Laji päästää noin puolentoista sekuntia pitkän, sihisevän kirkaisun, joka muistuttaa tornipöllön vastaavaa mutta on voimakkaampi. Kirkaisun sävelkorkeus laskee loppua kohden. Madagaskarintornipöllöllä on myös wok-wok-wok-huuto, jonka uskotaan toimivan varoitusäänenä. Madagaskarilla elävät tavalliset tornipöllöt saalistavat pääasiassa ihmisten tuomia rottia, mutta madagaskarintornipöllön pääravintoa ovat kotoperäiset rottaeläimet ja tanrekit, joita se väijyy metsänreunalla olevan puun oksalta. Ankaranan kuivametsissä Pohjois-Madagaskarissa tärkeä ravintokohde on madagaskarinrottiin kuuluva Eliurus antsingy, joka muodostaa seudun madagaskarinpöllöjen ravintotarpeesta lähes puolet. Laji syö myös hyönteisiä, sammakoita ja gekkoja.
Ensimmäinen madagaskarintornipöllön pesä löydettiin vasta vuonna 1995. Pesä sijaitsi eristyneessä Weinmannia-suvun puun onkalossa, josta on matkaa maan pintaan noin 23 metriä. Pesän perusteella poikueeseen kuuluu kaksi poikasta, jotka tulevat lentokykyisiksi 10 viikon ikäisinä, ja pysyttelevät vanhempien reviirillä tämän jälkeen vielä neljä kuukautta.
Madagaskarintornipöllöjen määräksi arvioidaan 2 500–10 000 lintua. Suurin uhka madagaskarintornipöllölle ja monelle muulle saaren lajille on metsien jatkuva häviäminen. Metsiä on tuhottu eniten hakkaamalla metsä ja polttamalla se hakkuun jälkeen avoimeksi maatalousmaaksi. Sademetsiä katoaa myös kaupallisten hakkuiden takia ja hallitsemattoman tulenkäytön aiheuttamiin metsäpaloihin. Palojen syynä ovat usein kehnot maanviljelymenetelmät. Kaadettujen metsien tilalle on myös istutettu eukalyptuspuita, mäntyjä ja muita vieraslajeja. Madagaskarin itärannikon tasanko on jo lähes kokonaan hakattu ja jäljellä olevat metsälaikut ovat kasvavan ihmispaineen alla.
Madagaskarintornipöllö kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I ja II. Sitä tavataan useassa kansallispuistossa ja muulla luonnonsuojelualueella. Kuusi hiljattain löydettyä esiintymispaikkaa kuuluvat myös Kansainvälisesti tärkeä lintualue-verkostoon.
Vuonna 2009 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN lievensi madagaskarintornipöllön uhanalaisuusluokitusta erittäin uhanalaisesta vaarantuneeksi, koska lajin esiintymisalueen on huomattu olevan laajempi kuin ennen uskottiin. Kantaa pidetään kuitenkin pienenä ja taantuvana, koska sademetsien pirstaloituminen jatkuu edelleen.
