Pikkupanda, Kissakarhu
Kultapanda (Ailurus fulgens) eli pikkupanda tai kissakarhu on petoeläinten lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Kultapanda on kaikkiruokainen eläin, mutta sen pääravintona on bambu. Kultapanda on noin puolen metrin pituinen, hännän kanssa noin metrin. Kultapanda on erittäin uhanalainen eläinlaji. Sitä tavataan luonnonvaraisena ainoastaan Himalajan alueella, aivan eteläisessä Kiinassa ja Pohjois-Myanmarissa. Kultapandoja arvioidaan olevan noin 2 500 yksilöä, mutta määrä vähenee jatkuvasti elinympäristön pirstoutumisen ja metsästyksen vuoksi. Kultapanda on sukunsa ja heimonsa (Ailuridae) ainoa nykyisin elävä laji. Se jakautuu kahteen alalajiin.
Kultapandan ruumiin pituus on noin 50–64 senttimetriä ja hännän 28–50 senttimetriä. Tyypillinen paino kultapandalla on 3–6 kilogrammaa. Sen turkki on tuuhea ja väritykseltään ruskea-musta, mutta naamassa on vaihteleva määrä valkoista. Hännässä väritys vaihtelee jaksoittaisesti siten, että hännässä näyttäisi olevan peräkkäin useita renkaita.
Kultapanda on erikoistunut käyttämään ravinnoksi bambua, ja sillä onkin kaarevat ja terävät puoliksi sisäänvedettävät kynnet, joilla se tarttuu lehtiin ja muuhun ravintoon sekä kiipeää puita. Isopandan lailla kultapandalla on ”valepeukalo”, joka on varsinaisesti ranneluun pidentymä.
Kultapandat elävät Himalajan vuoristoalueella Nepalissa, Etelä-Tiibetissä, Myanmarissa ja Koillis-Intiassa. Lisäksi niitä on tavattu Kiinan Yunnanin ja Sichuanin maakunnista. Sichuanin alueen uskotaan olleen kultapandojen, kuten myös muiden eläinlajien, turva-alue (refugio) viimeisen jääkauden aikaan. Brahmaputra-joen uskotaan eristäneen kultapandat kahteen osapopulaatioon, jotka ovat kehittyneet eri alalajeiksi. Aiemmin kultapandojen levinneisyysalue ulottui etelämmäksi Intiaan ja pohjoisemmaksi Kiinaan kuin nykyään.
Kultapandat viihtyvät lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsissä, joiden lämpötila on 10–25 °C:n välillä. Vuotuisen lämpötilavaihtelun takia kultapandat siirtyvät vuorenrinteillä ylös tai alas sopivaan lämpötilaan. Tämän vuoksi kultapandoja on nähty jopa 2 200–4 800 metrin korkeudessa. Kultapandat liikkuvat myös ravinnon saatavuuden mukaan etenkin bambun perässä. Ne elävät samoilla alueilla kuin isopanda, joka samoin on erikoistunut bambun syömiseen.
Kultapandoja on monissa eläintarhoissa ympäri maailmaa, Suomessa sekä Korkeasaaren eläintarhassa että Ähtärin eläinpuistossa. Ähtäriin ensimmäinen kultapandanaaras saapui kesäkuussa 2015.
Kultapanda on hämäräajan eläin, se liikkuu pääosin aamuisin, iltaisin ja yöllä. Kultapandat elävät yksinään tai pareittain. Niillä on reviireillään vakituiset lepo- ja nukkumispaikat, yleisimmin luolassa, tiheässä oksistossa tai ontossa puussa.
Kultapandan pääravintoa ovat bambunversot, mutta ne syövät myös ruohoa, juuria, jäkäliä, hedelmiä, kasviksia, hyönteisiä sekä linnunmunia ja -poikasia.
Bambunversot sulavat kultapandan ruoansulatuskanavassa bambunlehtiä paremmin; kesällä ja syksyllä bambuversot sulavat parhaiten, keväällä kohtalaisesti ja talvella heikoimmin. Tämä vaihtelu on yhteydessä bambun ravintokoostumukseen. Kultapandan ruoansulatuselimistö käsittelee ja sulattaa bambua heikosti, erityisesti sen sisältämää selluloosaa ja soluseinärakenteita. Selvitäkseen sen täytyy syödä suuria määriä bambukasvin ohkaisia lehtiä ja versoja. Päivittäisen määrän tulee olla yli 1,5 kiloa tuoreita lehtiä ja neljä kiloa tuoreita versoja. Syöty ruoka kulkeutuu ruoansulatuskanavan läpi melko nopeasti (noin 2–4 tunnissa), jotta ravintoaineiden saanti olisi suurin mahdollinen.
Kultapandat pystyvät maistamaan keinotekoisia makeutusaineita, kuten aspartaamia, ollen ainoita siihen pystyviä kädellisiin kuulumattomia eläimiä.
Kultapandat pystyvät lisääntymään 18 kuukauden ikäisinä ja ovat täysikasvuisia 2–3-vuotiaina. Aikuiset kultapandat ovat luonnossa harvoin tekemisissä toistensa kanssa paitsi paritellessaan. Sekä uroksilla että naarailla voi olla useampi parittelukumppani lisääntymisaikana, joka kestää tammikuun puolestavälistä maaliskuun alkuun.
Naaras synnyttää pesään 1–4 sokeaa poikasta. Ne avaavat silmänsä 7–9 päivän ikäisinä ja lähtevät pesästä 45 päivän kuluttua. Emo hoitaa pentuja noin kahdeksan kuukauden ajan.
Kultapandaa ensisijaisesti uhkaavat pyydystäminen tappaen tai henkiin jätettynä, elinympäristön huononeminen johtuen kilpailusta karjaeläinten kanssa sekä metsien häviäminen, mikä johtaa elinympäristön katoamiseen ja pirstoutumiseen. Näiden tekijöiden suhteellinen vaikutus eri alueilla vaihtelee, eikä sitä tunneta hyvin. Esimerkiksi Intiassa suurin uhka vaikuttaa olevan elinympäristön katoaminen, ja sitä seuraa toiseksi suurimpana uhkana salametsästys. Sen sijaan Kiinassa suurin uhka näyttää olevan metsästys ja salametsästys. Viimeisen 50 vuoden aikana Kiinan kultapandapopulaation on havaittu laskeneen 40 prosenttia, ja Himalajan läntisten alueiden kultapandapopulaatioita pidetään määrältään alhaisempana.
