Lännenkirkupöllönen (Megascops kennicottii) on pöllöihin kuuluva lintu. Lännenkirkupöllönen on sukua eurooppalaisille pöllösille ja pohjoisamerikkalaiselle idänkirkupöllöselle.
Linnun tieteellinen nimi on kunnianosoitus yhdysvaltalaiselle luonnontieteilijälle Robert Kennicottille.
Linnun pituus on keskimäärin 22 cm, siipienväli 55 cm ja paino 143 g. Paino vaihtelee kuitenkin välillä 88–220 g. Naaraat ovat suurempia kuin koiraat ja pohjoiset populaatiot ovat selvästi suurempia kuin eteläiset. Aikuinen lintu on suurempi kuin etelänkirkupöllönen, sen jalat ovat suuremmat ja höyhenpeitteen kuviointi voimakkaammin raitainen.
Lintua on muutamia variantteja: Brown Pacific, Grey Pacific, Great Plains, Mojave ja Mexican. Kaikilla on joko ruskea tai tummanharmaa höyhenpeite ja alapuoli on raitainen. Punaista varianttia ei ole.
Linnun pää on pyöreä ja sillä on korvatupsut, keltaiset silmät ja keltainen nokka. Ulkonäöltään se on aika samanlainen kuin etelänkirkupöllönen ja idänkirkupöllönen, ja siksi sen tunnistaa parhaiten äänestä. Sitä on aiemmin pidetty samana lajina kuin idänkirkupöllöstä.
Lännenkirkupöllöstä tavataan Kanadassa, Guatemalassa, Hondurasissa, Meksikossa, Nicaraguassa ja Yhdysvalloissa.
Sen elinpiiriä ovat lauhkean vyöhykkeen metsät, subtrooppiset ja trooppiset kuivat ja kosteat alanko- ja vuoristometsät, lauhkean vyöhykkeen pensaikkoalueet, samoin subtrooppiset ja trooppiset pensaikkoalueet, kuumat ja lauhkea autiomaat sekä erilaiset puutarhat ja kaupunkialueet ja pahoin vaurioituneet entiset metsät-
Sen pääasiallinen ääntely on voimistuva sarja lyhyitä vihellyksiä nopeutuvalla tempolla tai pitenevä trilli, joka yhtäkkiä loppuu. Muita ääniä ovat haukkuva ja kaakattava ääni, kuten idänkirkupöllösellä. Ne päästävät myös korkean terävän kirkaisun.
Lännenkirkupöllöset ovat pysyviä asukkaita Pohjois- ja Keski-Amerikassa, jossa ne pesivät avoimissa lehtimetsissä tai sekametsien reunamilla. Ne hyödyntävät usein tikkojen puihin tai kaktuksiin kaivamia koloja.
Nämä linnut odottavat oksalla, josta syöksyvät yllättäen saaliinsa kimppuun. Ne voivat myös saalistaa hyönteisiä lennosta. Niiden ravinto koostuu pääosin pienistä nisäkkäistä, linnuista ja suurista hyönteisistä. Ne ovat aktiivisia yöaikaan tai aamuhämärissä. Saaliin ne havaitsevat erinomaisen kuulonsa ja yönäkönsä avulla.
