Leveähuulisarvikuono, Valkosarvikuono
Isosarvikuono eli aiemmalta nimeltään leveähuulisarvikuono ja valkosarvikuono (Ceratotherium simum) on Afrikassa elävä sarvikuonolaji. Isosarvikuonoa on kahta alalajia: zairenleveähuulisarvikuono (C. simum cottoni) ja etelänleveähuulisarvikuono (C. simum simum).
Zairenleveähuulisarvikuonoja oli 2018 jäljellä enää kaksi yksilöä. Etelänleveähuulisarvikuono on ainoa viidestä sarvikuonolajista, joka ei ole uhanalainen. Etelänleveähuulisarvikuonoja on onnistuneiden suojelutoimien ansiosta nykyään noin 11 000. Ne elävät pääasiassa Etelä-Afrikassa mutta myös Botswanassa, Namibiassa, Swazimaassa ja Zimbabwessa, ja niitä ei luokitella enää uhanalaiseksi, vaan silmälläpidettäviksi.
Isosarvikuono on lähes karvaton ja väriltään harmaa. Se painaa 1 800–2 700 kilogrammaa ja sillä on korkeutta 1,5–1,8 metriä. Sillä on kuonossaan kaksi sarvea, joista suurempi on pohjoisella zairenleveähuulisarvikuonolla noin metrin mittainen ja etelänleveähuulisarvikuonolla jopa 1,5 metriä pitkä. Isosarvikuonot lisääntyvät hitaasti mutta elävät 40–60-vuotiaiksi. Raskaus kestää 16 kuukautta, ja poikasia syntyy kahdesta kolmeen vuoden välein.
Toisin kuin pensassarvikuono, isosarvikuono ei ole ihmistä kohtaan kovin hyökkäävä.
Isosarvikuonot elävät melko kuivissa ja avoimissa ympäristöissä, kuten puusavanneilla, harvaa akaasiaa kasvavissa metsiköissä ja ruohostomailla. Isosarvikuono syö mieluiten lyhyttä ruohoa. Myös vettä on oltava saatavilla. Urosten reviiri on laajuudeltaan 0,8–2,6 neliökilometriä, mutta vastaavasti naaraiden 10–12. Sarvikuono syö päivittäin ainakin 25 kilogrammaa ruohoa.
