Kitasampi (Huso huso), myös beluga, on suurikokoisin sampilaji. Kitasammen nimitys beluga ja maitovalaan nimitys beluga juontuvat ilmeisesti samasta kannasta, ja sekaannuksia on ilmennyt.
Kitasampi on arvostettu erityisesti mätinsä takia: siitä saatava beluga-kaviaari on parhaita kaviaarilajeja.
Kitasampi on vaelluskala, jonka alkuperäistä esiintymisaluetta ovat Kaspianmeri, Asovanmeri, Mustameri ja Adrianmeri ja niihin laskevat joet. Adrianmereltä laji on ilmeisesti hävinnyt, muualla sen luonnollinen lisääntyminen on estynyt jokien patoamisen takia, ja kannat ovat lähes täysin istutusten varassa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut lajin äärimmäisen uhanalaiseksi.
Nykyään kitasampea ja sen mätiä tuotetaan monissa maissa kalanviljelmillä, joiden tuotanto on jo suurempi kuin luonnosta pyydetty. Tilastoitu kokonaistuotanto on kuitenkin vain sadan tonnin luokkaa. Viljelyssä on käytetty myös naarasbelugan ja koirassterletin risteytystä ("bester"), jonka mäti on hyvälaatuista.
Kitasampi voi kasvaa jopa kahdeksan metriä pitkäksi ja 3 200 kilogramman painoiseksi. Vanhin tunnettu yksilö eli 118-vuotiaaksi.
Kitasampi kutee luonnossa jokien yläjuoksulla kevään runsasvetiseen aikaan, yleensä usean metrin syvyyteen kovalle pohjalle. Poikaset siirtyvät pian mereen ja vaihtavat selkärangattomista varhain kalaravintoon, alle 30 cm:n mittaisena. Merivaiheessaan kitasampi syö pientä kalaa ja oleskelee varsin syvässä vedessä. Koiraskalat tulevat sukukypsiksi noin 15 ja naaraat 20 vuoden ikäisinä. Jokeen noustessaan ne noudattelevat joen syvintä pääuomaa. Ne palaavat mereen ja kutevat uudelleen vasta noin viiden vuoden kuluttua.
