Tummameriliitäjä (Procellaria parkinsoni) on Uuden-Seelannin kotoperäinen valtamerilintu. Laji on nimetty skotlantilaisen Sydney Parkinsonin kunniaksi, joka osallistui kapteeni James Cookin Tyynenmeren-purjehdukselle 1768.
Tummameriliitäjä on kokonaan tummanruskea, lähes musta, pitkäsiipinen Tyynenmeren liitäjä, jolla on sinertävän valkoinen, mustakärkinen nokka. Linnun pituus on noin 46 cm ja paino 680–720 g, ja se on meriliitäjistä pienikokoisin. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Tummameriliitäjä elää laajalla alueella Tyynellämerellä Uudesta-Seelannista Kalifornian, Keski-Amerikan ja Etelä-Amerikan luoteisrannikoille. Se pesii ainoastaan Uuden-Seelannin kahdella saarella, Great ja Little Barrier Islandilla, joista Great Barrier Islandilla on noin 2 500 parin ja Little Barrier Islandilla, jossa laji oli erittäin runsas 1800-luvulla, enää noin 100 parin yhdyskunnat. Lajin kokonaiskanta on noin 10 000 yksilöä. Aikaisemmin se pesi myös Pohjoissaarella ja Eteläsaaren lounaisrannikolla, mutta hävisi näiltä paikoilta 1960-luvulla.
Laji muuttaa koilliseen Galápagossaarten kautta Amerikan länsirannikolle. Kanta on taantunut saarille tuotujen vieraiden petojen, erityisesti villiintyneiden kissojen, sekä kalastuksessa käytettävien pitkäsiimojen takia.
Little Barrier Islandilta poistettiin kissat 1970- ja 1980-luvulla, jonka jälkeen sinne 1986–1990 siirrettiin yhteensä 249 poikasta Great Barrier Islandilta. Seuranta on kuitenkin ollut puutteellista.
Laji pesii metsäisillä rinteillä yli 500 m:n korkeudella merenpinnasta. Pääsaarella pesimäpaikat sijaitsivat jopa 1,2 kilometrin korkeudella. Pesimäajan jälkeen se elää valtamerellä.
Tummameriliitäjät syövät mustekaloja, kaloja ja äyriäisiä. Ne saalistavat enimmäkseen meressä kelluen siepaten ruokansa veden pinnasta, usein myös sukeltamalla. Joskus ne seuraavat kalastusaluksia syöden jätteitä ja perkuutähteitä.
Tummameriliitäjät elävät yhdyskunnissa. Ne kaivavat pitkän pesäonkalon, jonka perälle ne rakentavat pesän. Naaras munii sinne joulukuussa yhden munan. Poikanen kuoriutuu tavallisesti helmikuussa ja jättää pesän lentokykyisenä toukokuussa, joskus jo huhtikuussa. Nuoret linnut palaavat synnyinsaarelleen kolme- tai neljävuotiaina, ja ovat sukukypsiä viisi- tai kuusivuotiaina.
