Atlantinsinisimpukka (Mytilus edulis) on sinisimpukoiden (Mytilidae) heimoon ja sinisimpukoiden (Mytilus) sukuun kuuluva merivesissä elävä nilviäislaji. Se on tärkeä laji kaupallisesti ja vesiviljelyn kannalta, koska sen käyttö ravintona on suosittua. Atlantinsinisimpukka on myös tärkeä laji veden suodattajana ympäristömyrkyistä.
Itämeressä tavattavat sinisimpukat ovat Mytilus trossolus -lajia. Mytilus trossulus × edulis on atlantinsinisimpukan ja sinisimpukan eli tyynenmerensinisimpukan risteymä.
Atlantinsinisimpukka on osa M. edulis -lajikompleksia, johon kuuluvat myös välimerensinisimpukka (M. galloprovincialis), sinisimpukka (M. trossulus) ja mahdollisesti myös muitakin lajeja. Kaikki nämä ovat hyvin samanlaisia, mutta ne voidaan erottaa toisistaan muun muassa molekyylimenetelmillä.
Atlantinsinisimpukan tieteellinen lajinimi edulis tulee latinan kielestä ja sen merkitys on "syötävä" tai "hyvä syödä".
De
DetritivorePl
PlanktivorePo
PolygynadriaMo
Moniavioiset eläimetPolygamia eli moniavioisuus on avioliiton muoto, jossa yhdellä henkilöllä on samanaikaisesti useita aviopuolisoita. Polygamialla on kolme muotoa...
Si
SiirtomaaYhdyskunta tarkoittaa biologiassa läheisesti yhdessä elävien saman lajin edustajien muodostamaa ryhmää. Ryhmän jäsenten välisellä yhteisty...
Ei
Ei siirtolainenB
alkaaAtlantinsinisimpukka on tavallisesti 5–10 senttimetrin mittainen, mutta koko voi vaihdella kahdesta kahteenkymmeneen senttimetriin. Laji painaa keskimäärin 1,4–6,5 grammaa. Sillä on sileä kuori, joka on karkeasti kolmionmuotoinen. Kuoren pinnalla on samankeskiä kasvuviivoja. Ulkopinnan väri on musta, sinertävänmusta tai ruskea. Atlantinsinisimpukan kanssa samannäköisiä lajeja ovat vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha) ja valesinisimpukka eli valekirjosimpukka (Mytilopsis leucophaeata). Se voidaan sekoittaa myös välimerensinisimpukkaan (Mytilus galloprovincialis).
Atlantinsinisimpukkaa esiintyy Atlantin rannoilla sekä Euroopan että Pohjois-Amerikan puolella.
Atlantinsinisimpukka viihtyy parhaiten 5–20 celsiusastetta lämpimissä vesissä, ja aikuiset simpukat kestävät enintään 29 asteen lämpötilaa. Sen kasvu hidastuu voimakkaasti, kun veden suolapitoisuus laskee alle 22 promillen, vaikka se selviytyy jotenkin myös vähäsuolaisemmassa vedessä.
Atlantinsinisimpukka kiinnittyy pysyvästi kalliopohjaan tai kiviin sekä matalassa vedessä myös kasveihin ja leviin byssuksensa avulla. Se suodattaa ravintonsa vedestä poistaen siitä ravinteita. Tällä tavoin se voi puhdistaa useita litroja vettä tunnissa. Tätä kautta ympäristön raskasmetallit ja muut mahdolliset myrkyt kerääntyvät atlantinsinisimpukoihin. Atlantinsinisimpukka käyttää ravinnokseen myös levää. Se elää luonnossa noin 18–24-vuotiaaksi.
Atlantinsinisimpukalla sekä uros- että naaraspuoliset simpukat tulevat sukukypsäksi ensimmäisen ja toisen ikävuoden välillä. Atlantinsinisimpukka on yksineuvoinen. Sen lisääntyminen tapahtuu aikavälillä huhtikuusta syyskuuhun riippuen veden lämpötilasta ja muista ympäristötekijöistä. Yksittäisellä naaraalla voi olla 5–8 miljoonaa munaa, isolla naaraalla jopa 40 miljoonaa. Jälkeläisiä voi olla 5–40 miljoonaa, keskimäärin 7 miljoonaa kappaletta. Toukan kehitys kestää 20 päivästä jopa 6 kuukauteen ympäristön olosuhteista riippuen.
Atlantinsinisimpukan tunnettuja saalistajia ovat lokit (Larus), meduusat, kurpat (Scolopacidae), kampelakalat (Pleuronectiformes), varikset (Corvus), Nucella lapillus, meritähdet (Asteroidea) kuten punameritähti (Asterias rubens) ja Strongylocentrotus droebachiensis. Atlantinsinisimpukassa loisivia tai sille kommensalistisia lajeja ovat Pseudomyicola spinosus, simpukanvartija (Pinnotheres pisum), Marteilia maurini, Steinhausia mytilovum, Bucephalidae- ja Fellodistomidae-heimojen laakamadot, Polydora ciliata ja Mytilicola intestinalis.
