Seeprakirjoahven (Amatitlania nigrofasciata, vanh. Cryptoheros nigrofasciatus ja Archocentrus nigrofasciatus) on keskiamerikkalainen kirjoahven. Se on kestävä ja lisääntyy helposti, joten siitä on tullut suosittu akvaariokala.
Villeillä seeprakirjoahvenilla on aikuisena 8–10 mustaa pystyraitaa harmaalla pohjalla. Naaraalla raidat ovat selvemmät kuin harmaammalla koiraalla. Kalasta on jalostettu erilaisia värimuotoja. Kalat voivat kasvaa noin 12 cm pitkiksi. Koiraan otsaan tulee vanhemmiten kyhmy. Naaraan koiraasta selkeimmin erottava tuntomerkki on naaraan punertava kylki. Sen väri voimistuu kutuaikana ja siinä voi korostua erilaisissa valoissa ja kulmissa spektrin muitakin värejä. Naaras on huomattavasti pienempi vanhaa koirasta ja kutevilla parilla voi olla todella suuri kokoero. Kudun jälkeen koiras usein häätää naaraan ja jos naaras on nuori, kokematon ja pieni, sen kohtalona voi olla hengenmeno. Akvaariossa seeprakirjoahvenkoiras pariutuu hanakasti aikuiseksi kasvavan naaraspoikasen kanssa.
Seeprakirjoahven on kotoisin Keski-Amerikan järvistä ja joista. Sitä tavataan kivipohjaisilta alueilta Tyyneenmereen laskevista vesistöistä El Salvadorin ja Guatemalan väliltä, Atlanttiin laskevista vesistöistä Hondurasista Guatemalaan. Niitä on istutettu moniin lämpimiin maihin, kuten Australiaan, Japaniin ja Meksikoon. Kaikki kaupoissa myytävät seeprakirjoahvenet ovat syntyneet vankeudessa.
Seeprakirjoahven voi olla hyvinkin aggressiivinen sekä lajitovereitaan että muita lajeja kohtaan. Se kaivelee monien kirjoahventen tapaan kutuaikoina mielellään pohjasoraa. Pieneen tai pienehköön (alle 150 litraa) altaaseen ei kannata hankkia. Suuressakin altaassa reviirikäyttäytyminen on yleistä, mikä johtuu pääosin kutureviiristä. Kuteva pariskunta valitsee itselleen reviirin joita yhdessä vartioivat tiukasti. Ne munivat sinne 100–150 munaa. Kaikki alueelle osuvat kulkijat häädetään yhteistuumin pois kudun hautumisen aikana. Tämä yhdessä usein tapahtuvan kutemisen kanssa asettaa kaloille hoitovaatimuksia, joista altaan suuri koko on tärkeä.
Seeprakirjoahventen kanssa pärjäävät sen itsensä kokoiset kalat, plekot, leväbarbi ja isot monnit. Myös karaistuneemmat tetrat isoina parvina panevat niille hanttiin. Kirjoahventen kaivelu tuhoaa monimuotoisen kasvitarhan, mutta ruukkuihin istutetut vahvat kasvit, kuten miekkakasvit voivat selvitä.
Alle 1000 litran akvaarioon mahtuu yksi seeprakirjoahvenpari. Seeprakirjoahven lisääntyy kotiakvaariossakin melko helposti muihin kirjoahveniin verrattuna, poikasia jää henkiin vaihtelevasti. Seeprakirjoahven on mainettaan parempi ja upea laji kirjoahventen joukossa.kenen mukaan? Ne ottavat kieltämättä altaan haltuunsa, mutta hyväksyvät hiljalleen ja tottuvat sen elämään ja eläjiin. Ennemminkin on ongelma totuttaa ne uusiin asukkaisiin kuin varjella akvaarion muita asukkaita altaassa.
Seeprakirjoahventen poikasista on ylitarjontaa, joten lisääntymisestä voi tulla riesa. Ahkeran kutijan on annettava kutea, viettiä ei voi estää. Ahvenet kosivat ja kutevat, vartioivat ja allas on varpaillaan.lähde? Kudulle ei kannata tehdä mitään, jos kudun imuroi pois ahvenet kutevat heti uudestaan, naaraalla on mätiä ja koiraalla maitia. Mutta noin 4 päivän kuluttua kudusta koiraan ja naaraan hormonit hellittävät ja ne alkavat valmistautua uuteen elämänvaiheeseen. Kutu on muuttunut alkioiksi mutta ei ole kuoriutunut, ja sen voi poistaa akvaariosta ja tuhota kiehuvalla vedellä. Näin rauha säilyy altaassa kunnes on seuraavan kudun aika.lähde?
Seeprakirjoahven syö luonnossa matoja, äyriäisiä, hyönteisiä, pikkukaloja ja kasvisainesta. Akvaariossa se syö ahnaasti kaikenlaista ruokaa.
