Kerala
131 lajit
Kerala on osavaltio Intian lounaisosassa trooppisella Malabarrannikolla.
Maantiede
Keralan 38 863 neliökilometrin suuruinen maa-alue (1,18 % Intiasta) sijaitsee lännessä aukeavan Arabianmeren ja idässä nousevien Länsi-Ghatien vuorten välissä. Rajoittuen asteisiin 8°18' ja 12°48' pohjoista leveyttä sekä asteisiin 74°52' ja 72°22' itäistä pituutta Kerala sijoittuu kostealle, trooppiselle päiväntasaajan alueelle. Osavaltion rannikko on noin 580 kilometrin pituinen, kun taas osavaltion leveys vaihtelee 35 ja 120 kilometrin välillä. Maantieteellisesti Kerala voidaan jakaa kolmeen tilastollisesti toisistaan eroaviin alueisiin: itäiset ylämaat (karua vuoristoa, jonka ilmasto on viileä), keskinen alue (kumpuilevia kukkuloita) ja läntinen alanko (rannikkotasankoa). Koska Kerala sijaitsee Intian niemimaan eteläkärjessä Intian laatan keskiosassa, suurimmassa osassa osavaltiota on suhteellisen vähän maanjäristyksiä ja tuliperäistä toimintaa. Geologisesti prekambriset ja pleistoseeniset kivilajit muodostavat valtaosan Keralan maaperästä.
Itäinen Kerala sijaitsee juuri ja juuri Länsi-Ghatien korkeimpien huippujen länsipuolella; alue koostuu korkeista vuorista, rotkoista ja syvään uurtuneista laaksoista. 41 Keralan länteen virtaavaa ja kolme itään virtaavaa jokea saavat alkunsa tältä alueelta. Länsi-Ghatit muodostavat täällä vuorimuurin, joka keskeytyy vain Palakkadin kohdalla – Palakkadin sola muodostaa yhteyden vuorien läpi muuhun Intiaan.
Länsi-Ghatit nousevat keskimäärin 1 500 metriin merenpinnan yläpuolelle, mutta korkeimmat huiput ulottuvat 2 500 metrin korkeuteen. 2 695 metrin korkuinen Anai Mudi on Keralan sekä eteläisen Intian korkein vuorenhuippu. Heti vuorien länsipuolella avautuvat Keralan keskiset tasangot, jotka muodostavat pitkänomaisen maakaistaleen osavaltion keskiosassa. Alueella on kumpuilevia laaksoja ja kukkuloita. 250–1000 metriin kohoavat Nilgirin ja Palnin kukkuloiden itäiset osat käsittävät huippuja, kuten Agastyamalai tai Anamalai.
Ilmasto
Keralan ilmasto on pääasiassa kostea ja merellisen trooppinen. Ilmastoon vaikuttavat suuresti kausittaiset lounaisen kesämonsuunin tuomat rankkasateet. Itäisessä Keralassa vallitsee kuivempi trooppinen ilmasto. Keskimääräinen sademäärä Keralassa on 3107 millimetriä – yhteensä noin 70,3 kuutiokilometriä vettä. Tämä on huomattavasti enemmän kuin Intian keskiarvo, 1197 millimetriä. Osissa Keralan alankoja sademäärä voi vuosittain jäädä vain 1250 millimetriin, kun taas viileillä itäisillä vuoristoalueilla Idukkin piirikunnassa voi sataa ortografisesti jopa yli 5000 millimetriä (josta 4200 millimetriä on saatavilla ihmisen käyttöön) vuosittain. Keralan sateet johtuvat valtaosin kausittaisista monsuuneista; muut tekijät vaikuttivat vuoden 2001 punaisiin sateisiin. Keralan vuodesta sadepäiviä on keskimäärin 120–140 kappaletta.
Kesäisin suurin osa Keralaa on alttiina myrskyille, koville tuulille ja vaarallisille Intian valtamereltä saapuville trooppisille sykloneille. Osavaltiota saattavat vaivata myös ajoittaiset kuivuudet sekä ilmaston lämpenemisestä johtuvat nousut meren pinnassa ja syklonien määrässä. Keralan keskimääräinen korkein päivälämpötila on 36,7 astetta, ja alhaisin 19,8 astetta. Keskimääräiset vuosilämpötilat vaihtelevat rannikolla 25,0–27,5 celsiusasteen välillä ja vuoristossa 20,0–22,5 asteen välillä.
Kasvillisuus ja eläimistö
Etenkin Keralan itäosa on biodiversiteetiltään merkittävä alue. Osavaltion 10 035 kasvilajia muodostavat huomattavan suuren osuuden, 22 prosenttia Intian kokonaislajistosta. Lukuun sisältyy 3 872 koppisiemenistä (joista 1 272 on Keralalle kotoperäisiä ja 159 vaarantuneita), joiden joukossa on 900 lajia haluttuja lääkeyrttejä. Keralan 9 400 neliökilometriä metsää sisältävät trooppisia kosteita, ikivihreitä ja osittain ikivihreitä metsiä (matalilla ja keskikorkeuksilla – 3 470 neliökilometriä), trooppisia kosteita ja kuivia lehtimetsiä (keskikorkeuksilla – edellisiä 4 100 neliökilometriä ja jälkimmäisiä 100 neliökilometriä) ja subtrooppisia sekä lauhan vyöhykkeen metsiä (korkeimmilla alueilla – 100 neliökilometriä). Keralasta yhteensä 24 prosenttia on metsää. Kaksi maailman Ramsar-kokouksen määrittelemistä kosteikoista – Sasthamkotta-järvi ja Vembanad-Kolin kosteikot – sijaitsevat Keralassa, sekä 1 455,4 neliökilometriä laajasta Nilgirin suojelualueesta. Oltuaan alttiina laajoille hakkuille ja viljelykselle 1900-luvulla suuri osa Keralan metsistä on nykyään suojeltu avohakkuilta. Keralan eläimistö on tunnettu monipuolisuudestaan ja kotoperäisten lajien suuresta määrästä: Keralassa asuu 102 nisäkäslajia (56 kotoperäistä), 476 lintulajia (85 kotoperäistä), 202 makeanveden kalalajia, 169 matelijalajia (139 kotoperäistä) ja 89 sammakkoeläinlajia (86 kotoperäistä). Näitä uhkaavat laajamittainen elinalueiden tuhoutuminen, jonka aiheuttajia ovat maaperän eroosio, maanvyörymät, salinisaatio ja luonnonvarojen hyödyntäminen ihmisen tarkoituksiin.
Itäisen Keralan vuoret pitävät suojissaan kosteita ja kuivia trooppisia metsiä, jotka ovat yleisiä Länsi-Ghateilla. Tällä sonokeling (Dalbergia latifolia – intianpalisanteri), anjili (Artocarpus hirsuta), mullumurikku (Erthrina) ja caussia kuuluvat Keralan yli 1000 eri puulajin joukkoon. Muuhun kasvillisuuteen kuuluvat bambu, villi pippuri (Piper nigrum), villi kardemumma, Calamus rotang-rottinkipalmu ja aromaattinen vetiveriaheinä (Vetiveria zizanioides). Kasvien seassa kuljeskeleviin eläinlajeihin kuuluvat aasiannorsu (Elephas maximus), bengalintiikeri (Panthera tigris tigris), leopardi (Panthera pardus), Nilgiritragus hylocrius, naamaripalmunäätä (Paradoxurus hermaphroditus) ja jättiorava (Protoxerus stangeri). Matelijoita ovat kuningaskobra, kyy, pyyton ja krokotiili. Keralan tyypillisiin lintuihin kuuluvat muun muassa riikinkukko, keisarisarvinokka (Buceros bicornis), kaksisarvinokka, intianmerimetso ja viidakkomaina. Järvistä, kosteikoista ja muilta vesiteiltä voi löytää kaloja, kuten kadu (keuhkomonni, Heteropneustes fossilis) ja choottachi (keltakirjoahven, Etroplus maculatus), jota arvostetaan akvaariokalana.
Kerala on osavaltio Intian lounaisosassa trooppisella Malabarrannikolla.
Maantiede
Keralan 38 863 neliökilometrin suuruinen maa-alue (1,18 % Intiasta) sijaitsee lännessä aukeavan Arabianmeren ja idässä nousevien Länsi-Ghatien vuorten välissä. Rajoittuen asteisiin 8°18' ja 12°48' pohjoista leveyttä sekä asteisiin 74°52' ja 72°22' itäistä pituutta Kerala sijoittuu kostealle, trooppiselle päiväntasaajan alueelle. Osavaltion rannikko on noin 580 kilometrin pituinen, kun taas osavaltion leveys vaihtelee 35 ja 120 kilometrin välillä. Maantieteellisesti Kerala voidaan jakaa kolmeen tilastollisesti toisistaan eroaviin alueisiin: itäiset ylämaat (karua vuoristoa, jonka ilmasto on viileä), keskinen alue (kumpuilevia kukkuloita) ja läntinen alanko (rannikkotasankoa). Koska Kerala sijaitsee Intian niemimaan eteläkärjessä Intian laatan keskiosassa, suurimmassa osassa osavaltiota on suhteellisen vähän maanjäristyksiä ja tuliperäistä toimintaa. Geologisesti prekambriset ja pleistoseeniset kivilajit muodostavat valtaosan Keralan maaperästä.
Itäinen Kerala sijaitsee juuri ja juuri Länsi-Ghatien korkeimpien huippujen länsipuolella; alue koostuu korkeista vuorista, rotkoista ja syvään uurtuneista laaksoista. 41 Keralan länteen virtaavaa ja kolme itään virtaavaa jokea saavat alkunsa tältä alueelta. Länsi-Ghatit muodostavat täällä vuorimuurin, joka keskeytyy vain Palakkadin kohdalla – Palakkadin sola muodostaa yhteyden vuorien läpi muuhun Intiaan.
Länsi-Ghatit nousevat keskimäärin 1 500 metriin merenpinnan yläpuolelle, mutta korkeimmat huiput ulottuvat 2 500 metrin korkeuteen. 2 695 metrin korkuinen Anai Mudi on Keralan sekä eteläisen Intian korkein vuorenhuippu. Heti vuorien länsipuolella avautuvat Keralan keskiset tasangot, jotka muodostavat pitkänomaisen maakaistaleen osavaltion keskiosassa. Alueella on kumpuilevia laaksoja ja kukkuloita. 250–1000 metriin kohoavat Nilgirin ja Palnin kukkuloiden itäiset osat käsittävät huippuja, kuten Agastyamalai tai Anamalai.
Ilmasto
Keralan ilmasto on pääasiassa kostea ja merellisen trooppinen. Ilmastoon vaikuttavat suuresti kausittaiset lounaisen kesämonsuunin tuomat rankkasateet. Itäisessä Keralassa vallitsee kuivempi trooppinen ilmasto. Keskimääräinen sademäärä Keralassa on 3107 millimetriä – yhteensä noin 70,3 kuutiokilometriä vettä. Tämä on huomattavasti enemmän kuin Intian keskiarvo, 1197 millimetriä. Osissa Keralan alankoja sademäärä voi vuosittain jäädä vain 1250 millimetriin, kun taas viileillä itäisillä vuoristoalueilla Idukkin piirikunnassa voi sataa ortografisesti jopa yli 5000 millimetriä (josta 4200 millimetriä on saatavilla ihmisen käyttöön) vuosittain. Keralan sateet johtuvat valtaosin kausittaisista monsuuneista; muut tekijät vaikuttivat vuoden 2001 punaisiin sateisiin. Keralan vuodesta sadepäiviä on keskimäärin 120–140 kappaletta.
Kesäisin suurin osa Keralaa on alttiina myrskyille, koville tuulille ja vaarallisille Intian valtamereltä saapuville trooppisille sykloneille. Osavaltiota saattavat vaivata myös ajoittaiset kuivuudet sekä ilmaston lämpenemisestä johtuvat nousut meren pinnassa ja syklonien määrässä. Keralan keskimääräinen korkein päivälämpötila on 36,7 astetta, ja alhaisin 19,8 astetta. Keskimääräiset vuosilämpötilat vaihtelevat rannikolla 25,0–27,5 celsiusasteen välillä ja vuoristossa 20,0–22,5 asteen välillä.
Kasvillisuus ja eläimistö
Etenkin Keralan itäosa on biodiversiteetiltään merkittävä alue. Osavaltion 10 035 kasvilajia muodostavat huomattavan suuren osuuden, 22 prosenttia Intian kokonaislajistosta. Lukuun sisältyy 3 872 koppisiemenistä (joista 1 272 on Keralalle kotoperäisiä ja 159 vaarantuneita), joiden joukossa on 900 lajia haluttuja lääkeyrttejä. Keralan 9 400 neliökilometriä metsää sisältävät trooppisia kosteita, ikivihreitä ja osittain ikivihreitä metsiä (matalilla ja keskikorkeuksilla – 3 470 neliökilometriä), trooppisia kosteita ja kuivia lehtimetsiä (keskikorkeuksilla – edellisiä 4 100 neliökilometriä ja jälkimmäisiä 100 neliökilometriä) ja subtrooppisia sekä lauhan vyöhykkeen metsiä (korkeimmilla alueilla – 100 neliökilometriä). Keralasta yhteensä 24 prosenttia on metsää. Kaksi maailman Ramsar-kokouksen määrittelemistä kosteikoista – Sasthamkotta-järvi ja Vembanad-Kolin kosteikot – sijaitsevat Keralassa, sekä 1 455,4 neliökilometriä laajasta Nilgirin suojelualueesta. Oltuaan alttiina laajoille hakkuille ja viljelykselle 1900-luvulla suuri osa Keralan metsistä on nykyään suojeltu avohakkuilta. Keralan eläimistö on tunnettu monipuolisuudestaan ja kotoperäisten lajien suuresta määrästä: Keralassa asuu 102 nisäkäslajia (56 kotoperäistä), 476 lintulajia (85 kotoperäistä), 202 makeanveden kalalajia, 169 matelijalajia (139 kotoperäistä) ja 89 sammakkoeläinlajia (86 kotoperäistä). Näitä uhkaavat laajamittainen elinalueiden tuhoutuminen, jonka aiheuttajia ovat maaperän eroosio, maanvyörymät, salinisaatio ja luonnonvarojen hyödyntäminen ihmisen tarkoituksiin.
Itäisen Keralan vuoret pitävät suojissaan kosteita ja kuivia trooppisia metsiä, jotka ovat yleisiä Länsi-Ghateilla. Tällä sonokeling (Dalbergia latifolia – intianpalisanteri), anjili (Artocarpus hirsuta), mullumurikku (Erthrina) ja caussia kuuluvat Keralan yli 1000 eri puulajin joukkoon. Muuhun kasvillisuuteen kuuluvat bambu, villi pippuri (Piper nigrum), villi kardemumma, Calamus rotang-rottinkipalmu ja aromaattinen vetiveriaheinä (Vetiveria zizanioides). Kasvien seassa kuljeskeleviin eläinlajeihin kuuluvat aasiannorsu (Elephas maximus), bengalintiikeri (Panthera tigris tigris), leopardi (Panthera pardus), Nilgiritragus hylocrius, naamaripalmunäätä (Paradoxurus hermaphroditus) ja jättiorava (Protoxerus stangeri). Matelijoita ovat kuningaskobra, kyy, pyyton ja krokotiili. Keralan tyypillisiin lintuihin kuuluvat muun muassa riikinkukko, keisarisarvinokka (Buceros bicornis), kaksisarvinokka, intianmerimetso ja viidakkomaina. Järvistä, kosteikoista ja muilta vesiteiltä voi löytää kaloja, kuten kadu (keuhkomonni, Heteropneustes fossilis) ja choottachi (keltakirjoahven, Etroplus maculatus), jota arvostetaan akvaariokalana.
