Pihlajaperhonen (Aporia crataegi) on kaaliperhosten heimoon kuuluva suurikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
Pihlajaperhosen etusiiven pituus on yleensä 28–37 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 51–67,5 mm. Naaraat ovat keskimäärin koiraita kookkaampia. Siipien yläpuolen pohjaväri on valkoinen. Siipisuonet ovat koirailla tummanruskeat tai mustat, naarailla ruskeat. Etusiiven yläpuolella on koirailla kapea tumma diskoidaalitäplä, joka naarailta yleensä puuttuu. Siipien alapinnalla on koirailla varsinkin takasiivissä hajanaisia mustia suomuja. Naaraan siivet ovat hyvin ohutsuomuiset.
Pihlajaperhonen esiintyy Pohjois-Afrikasta ja Länsi-Euroopasta Aasian lauhkeiden osien kautta Koreaan ja Japaniin. Laji puuttuu Euroopassa pohjoisimmista osista, Britteinsaarilta sekä Korsikasta ja Sardiniasta.
Suomessa levinneisyys ulottuu suunnilleen Oulun ja Kuhmon seuduille. Esiintyminen on kuitenkin paikoittaista, voimakkaimmat kannat ovat Kaakkois-Suomessa.
Pihlajaperhosen elinympäristöä ovat niityt, puutarhat, pientareet, metsänreunat ja metsänaukiot, merenpinnan tasolta noin 2 000 metrin korkeuteen asti.
Lentoaika on yhtenä sukupolvena yleensä toukokuusta heinäkuuhun riippuen esiintymisalueesta. Suomessa paras lentoaika on keskimäärin kesäkuun loppupuolella ja heinäkuun alkupuolella. Pihlajaperhonen on kyvykäs lentäjä, joka liitelee paljon. Perhoset ovat kuitenkin paikkauskollisia. Pihlajaperhoset parveilevat ja kerääntyvät toisinaan rykelmiksi maahan imemään kosteutta.
Toukat kutovat puiden ja pensaiden lehdille seittiverkkoja, jonka suojassa ne elävät suurina ryhminä. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Koteloituminen tapahtuu mataliin oksiin ja ruohonkorsiin.
