Eulemur flavifrons on pienellä alueella Luoteis-Madagaskarilla tavattava maki. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt lajin sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi ja sitä pidetään yhtenä uhanalaisimmista kädellisistä. Se on myös ihmisen ohella ainut sinisilmäinen kädellinen.
E. flavifrons on kooltaan maksiksi keskikokoinen. Painoltaan ne ovat keskimäärin 1,8 kiloa. Sen ruumiin pituus on 390–450 mm ja hännän pituus 510–650 mm. Urokset ja naaraat ovat eri värisiä. Urokset ovat yleensä väritykseltään kauttaaltaan mustia. Eri yksilöt saattavat kuitenkin olla tummempia tai vaaleampia kuin toiset. Naaraiden ruumiin yläosa on ruosteenruskea tai ruosteenharmaa. Alaosa harmaa tai kermanvalkoinen. Naama on silmien kohdalla vaaleanharmaa ja se tummenee kuonoon päin tummanharmaaksi ja ruskeaksi. Naarailla tai uroksilla ei ole korvatupsuja. Urosten ja naaraiden silmät ovat siniset tai siniharmaat. Ihmisen ohella E. flavifrons on ainut sinisilmäinen kädellinen. Mustamakien kanssa risteytyneillä yksilöillä on vaaleanruskeat silmät.
Lajia E. flavifrons tavataan pienellä alueella Madagaskarin luoteisosassa Sahamalazan niemimaalta ohuelle metsäkaistaleelle mannermaalla Befotakasta etelässä Manongarivon vuorille pohjoisessa. Maevaranojoki muodostaa sen levinneisyysalueen etelärajan, Sandrakota itärajan ja Andranomalaza pohjoisrajan.
Lajin elinympäristö käsittää puolikosteita trooppisia metsiä Sambiranon eteläosien alueella. Seutu on välimaastoa pohjoisen Sambiranon ja etelän kuivien lehtimetsien välissä. Lajia tavataan 1 299 metrin korkeuksille saakka. Elinympäristöön kuuluu primaarisia ja sekundaarisia metsiä. Sekundaarisissa metsissä sen esiintymistiheydet ovat kuitenkin pienempiä. Levinneisyysalueen itäosissa esiintymistiheys oli 24 yksilöä per km² ja Sahamalazan niemimaalla 97 per km².
E. flavifrons ei ole täysin yö- tai päiväaktiivinen. Sen yöaktiivisuus riippuu kuun vaiheista. Valoisampina öinä se on aktiivisempi. Aktiivisimmillaan ne ovat ilmeisesti hämärässä aamuisin ja iltaisin. Ne liikkuvat ryhmissä, joihin kuuluu neljästä yhteentoista yksilöä.
Vuonna 2010 tehdyn 12-kuukautta kestäneen tutkimuksen mukaan 52,3 % lajin ravinnosta koostui hedelmistä ja 47,7 % lehdistä. Harvemmin ne voivat käyttää ravinnokseen myös kukkia, hyönteisiä, sieniä ja jopa pieniä selkärankaisia.
