Eulemur collaris on Madagaskarin kaakkoisosissa tavattava maki. Lajia pidettiin aikaisemmin ruskomakin alalajina ja nykyisin omana lajinaan. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Eulemur collaris on keskikokoinen. Painoa sillä on 2,25–2,5 kiloa. Ruumiin pituus on 390–400 mm ja hännän pituus 500–550 mm. Urokset ja naaraat poikkeavat toisistaan väritykseltään. Urosten selkäpuoli on ruskeanharmaa ja vatsapuoli hieman vaaleampi. Selkärankaa pitkin kulkee musta raita. Otsa, päälaki ja kuono ovat tummanharmaat tai mustat. Posket ja parta ovat oranssit tai ruosteenruskeat. Naaraiden selkäpuoli on uroksia rukseampi. Pää ja naama ovat harmaat. Poskien karvoitus on harvempaa. Naaraiden ja urosten silmät ovat oranssinpunaiset.
Lajin levinneisyysalue käsittää osia Kaakkois-Madagaskarista. Levinneisyysalueen eteläraja on Ambatotsirongorongon metsä ja pohjoisraja Mananarajoki. Joen tosielta puolelta alkaa lajin Eulemur cinereiceps-levinneisyysalue. Lännessä raja kulkee Kalambatritran metsissä. Pieniä kantoja on Mandenan ja Sainte-Lucen suojelualueilla.
Lajin elinympäristö käsittää kosteita rannikkometsiä merenpinnan korkeudelta aina 1 875 metrin korkeuksille saakka. Kannan tiheys on paikasta riippuen yleensä 16–74 yksilöä per km².
Eulemur collaris on sekä yö-, että päiväaktiivinen. Aktiivisuusaste on riippuvainen valojaksoisuudesta ja öiden valoisuudesta. Ne liikkuvat ryhmissä, joiden koko on tyypillisesti 2–17 yksilöä. Suuremmissa voi olla 22 yksilöä. Yhdessä ryhmässä voi olla useita uroksia ja naaraita. Ryhmä liikkuu kotialueella, jolla on kokoa 21–113 ympäristöstä alueesta riippuen.
Pääasiallisen ravinnonlähteen muodostavat hedelmät. Muita ravinnon lähteitä ovat kukat, tuoreet lehdet ja hyönteiset. Sen ravinnokseen käyttämiä kasvilajeja on 45:stä eri suvusta. Tärkeimpiä niistä ovat Syzigium, Dypsis ja Uapaca.
Naaraat synnyttävät syyskuun ja lokakuun aikana. Tiineys kestää noin 120 päivää. Poikasia on usein yksi, mutta kaksosetkaan eivät ole harvinaisia.
