Ruskohiirimaki
Pikkuhiirimaki (Microcebus rufus) (myös ruskohiirimaki) on pikkumakien (Cheirogaleidae) heimoon kuuluva kädellinen nisäkäs. Pikkuhiirimaki on maailman pienin kädellinen ja yksi Madagaskarin 103:sta endeemisestä makilajista.
Pikkuhiirimakit voivat elää vankeudessa jopa yli 10-vuotiaiksi, jotkut jopa 15-vuotiaiksi. Luonnossakin ne elävät useamman vuoden ikäisiksi, mikä on poikkeuksellista näin pienille nisäkkäille.
Yö
YöllinenFr
FrugivoreKa
Kaikkiruokaiset eläimetKaikkiruokaisuus tarkoittaa sitä, että jokin eläin syö niin kasvi- kuin eläinravintoakin. Kaikkiruokaisuutta harrastavaa eläintä kutsutaan o...
Ar
ArboreaalinenVa
Vanhat eläimetZo
ZoochorySa
Saarella endeemisetMa
MaanpäällinenPo
PolygynyYk
Yksinäiset eläimetDo
DominanssihierarkiaSo
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenB
alkaaPikkuhiirimakin ruumiinpituus on tavallisesti noin 10 senttimetriä ja ne painavat yleensä noin 45 grammaa.
Pikkuhiirimakit ovat sopeutuneet yöelämään muista kädellisistä poikkeavilla silmillä. Niiden silmissä on samanlainen kiiltävä kalvo kuin esimerkiksi kissoilla.
Pikkuhiirimakit elävät Madagaskarin pohjois- ja itäosissa.
Elinympäristöjen pirstoutuminen ei ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut pikkuhiirimakeille ongelmaa, sillä ne pystyvät elämään hyvinkin lähellä ihmisasumuksia. Pikkuhiirimakit voivat kuitenkin saada loistartunnan ihmisen ulosteista ja levittää sitä eteenpäin luontoon. Tämä voi johtaa siihen, että elinympäristöstään vaateliaammat lajit saavat ihmisillä esiintyviä tauteja pikkuhiirimakien välityksellä. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, tarttuuko ihmisten ja hiirimakien taudit toisilleen vai ei.
Pikkuhiirimakit ovat yöeläimiä. Ne ovat siinä poikkeuksellisia kädellisiä, että ne ovat naarasdominantteja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että makien sisäisessä arvohierarkiassa naaraat ovat ylempänä ja määräävät.
Hiirimakit käyttävät ravinnokseen hedelmiä, kukkia, mettä, hyönteisiä ja pieniä eläimiä. Ne ovat siis omnivoreja eli kaikkiruokaisia.
Sadekauden lähestyessä hiirimakit siirtyvät yhä enempi hyönteisravintoon. Tämä johtaa samalla tavallisesti niillä esiintyvien loisten runsastumiseen, sillä hyönteiset ovat loisille oivia väli-isäntiä.
Naarasmakien valintamekanismi lisääntymisessä on yleensä siittiökilpailu. Naaraat voivat paritella jopa kahdenkymmenen koiraan kanssa yhden yön aikana. Isäksi pääsee koiras, jonka siittiöt onnistuvat voittamaan kilpailun. On myös mahdollista, että pesueen (useimmiten) kolmella poikasella on jokaisella eri isä.
Hiirimakikoiraat ovat sopeutuneet kilpailuun valtavilla kiveksillä. Yksi kives voi olla samankokoinen kuin hiirimakin pää; Hiirimakin ruumiinpituus on tavallisesti noin 10 senttimetriä, ja sen kivekset voivat olla kaksi ja puoli senttisiä. Parittelukausi kestää kuitenkin vain noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen koiraiden kivekset surkastuvat jopa niin pieniksi, että koiraita ja naaraita on vaikea erottaa toisistaa. Sukupuolten erottamista vaikeuttaa myös naaraiden pseudopenis, eli eräänlainen klitoriksen pidentymä.
Parittelukauden aikana koiraat eivät ehdi juuri syömään naaraita jahdatessaan ja siittiötuotanto johtaa samalla testosteronituotannen kasvuun. Stressi ja testosteronin suurempi määrä aiheuttavat yhdessä koiraiden immuunipuolustuksen heikkenemisen, minkä takia koiraiden loisten määrä lisääntyy jyrkästi.
