Kesysika
Sika eli kesysika (Sus scrofa domestica) on eurooppalaisesta villisiasta hyötyeläimeksi jalostettu alalaji, jota kasvatetaan yleisesti lihan ja usein myös nahan tuotantoa varten. Joitakin sikoja pidetään myös lemmikkieläiminä, erityisesti minipossuja. Sikoja käytetään myös tryffelien etsijöinä etenkin Italiassa.
Sika on hyvin sosiaalinen eläin, joka elää laumassa. Sian poikanen on nimeltään porsas. Aikuinen naaras on emakko ja uros on karju. Itäiset perinteiset nimitykset ovat potsi, porsas, imisä ja orasa. Puhekielessä porsasta, kuten myös uudempaa termiä possu käytetään usein sian tai sianlihan synonyyminä. Imisä voi tarkoittaa myös teuraaksi kasvatettavaa naarassikaa ja orasa kastroitua teuraaksi kasvatettavaa urossikaa. Sika elää noin 20-vuotiaaksi, jos sitä ei teurastetalähde?.
Sika on yksi ensimmäisistä kotieläimistä, sillä jo ihmisen afrikkalaisten esi-isien jäänteiden rinnalta on löytynyt merkkejä sioista. Kesysiat olivat rautakaudella ja keskiajalla karvaisia, kaarevaselkäisiä ja nykyistä pienempiä. Väriltään ne olivat ruskeita tai kirjavia.
Sika on kaikkiruokainen, joten sille voidaan syöttää ostorehujen lisäksi myös esimerkiksi kasvirehuja ja kodin ruokajätteitä sekä elintarviketeollisuudessa syntyviä ihmisravinnoksi kelpaamattomia sivutuotteita.
Ruokinnan suunnittelussa huomioidaan sikojen kasvu ja lihan toivottu rasvapitoisuus. Tietyt rehut saattavat lisäksi heikentää lihan laatua liian suurina määrinä käytettynä. Esimerkiksi linolihappopitoisen rasvan lisääminen rehuun aiheuttaa silavan pehmenemistä ja nopeampaa härskiintymistä. Tyydyttyneen rasvan lisääminen rehuun taas vähentää lihaksen marmoroitumista eli rasvoittumista. Jos rehuun lisätään esimerkiksi 13 prosenttia runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävää palmuöljyä, lihaksen marmoroituminen vähenee jopa 35 prosenttia. Kalaöljyn lisääminen rehuun tekee lihasta puolestaan öljymäistä, pahanhajuista ja kalalta maistuvaa. Myös rypsipuristeella on havaittu olevan lihan makua ja rakennetta heikentävä vaikutus.
