Guyana
1578 lajit
Guyana eli Guyanan kooperatiivinen tasavalta, myös Guyanan tasavalta, on valtio Etelä-Amerikan pohjoisosissa, Surinamen, Brasilian ja Venezuelan välissä Atlantin valtameren rannalla.
Maantiede
Guyana on pinta-alaltaan 214 999 neliökilometrin laajuinen valtio. Se on Atlantin rantavalue, ja sen rajanaapurit ovat idässä Suriname, etelässä ja lounaassa Brasilia ja lännessä Venezuela.
Guyanan maasto muodostuu kolmesta osasta: hedelmällisestä rannikkokaistaleesta, valkean hiekan alueesta ja sisämaan ylängöstä. Rannikkokaistaleen pinta-ala on viisi prosenttia koko maan pinta-alasta, mutta sillä asuu 90 prosenttia väestöstä. Siihen kertyy lietettä, jonka Amazonjoki on tuonut merelle ja merivirrat kasanneet Guyanan rannikolle. Nousuveden aikana alue tulvii, ja tulvia on pyritty hallitsemaan padoilla ja kanavilla 1700-luvulta alkaen.
Hiekkakaistale on 150–250 kilometriä leveä ja sijaitsee rannikkokaistaleesta etelään. Sillä kasvaa metsää, mutta sitä ei voi raivata pelloiksi, sillä hakkuuaukeat ovat alttiina eroosiolle. Alueelta löytyy bauksiittia, kultaa ja timantteja. Sisämaan ylängöt muodostuvat kukkuloista ja savanneista. Tyypillisiä ovat tasalakiset, pystyseinämäiset tepuit. Länsiosaa dominoivat Pakaraimavuoret. Niiltä löytyy myös maan korkein kohta Monte Roraima, joka kohoaa 2 835 metriin. Rupununin savanni kattaa 15 000 neliökilometriä Guyanan eteläosaa.
Guyanaa halkoo useita jokia, ja suurin osa niistä virtaa etelästä pohjoiseen. Suurin joki on Essequibo, joka virtaa Brasilian rajalta Atlantille, missä se muodostaa Georgetownin lähellä laajan suiston. Muita jokia ovat Berbice, Demerara ja Courantyne. Jokien virtaama on alankoalueilla hidas, ja ne tulvivat usein. Pitkien matkojen liikennettä estävät useat putoukset ja rannikon sekä estuaarien muta- ja hiekkasärkät. Putouksista suurin on Kaieteur, jonka putouskorkeus on 226 metriä.
Guyanan ilmasto on trooppinen, tavallisesti kuuma ja kostea. Rannikolla pasaatituulet leudontavat sitä. Rannikolla on pitkä sadekausi huhtikuusta elokuulle, mutta vain lyhyt kuivakausi joulukuulta helmikuun alkuun. Maan eteläosien savannialueella puolestaan ei ole sadekautta, ja vuosittainen sadanta vaihtelee selvästi.
Rannikolla on mangroveita ja monia muita murtovesien kasveja. Sitä seuraa kosteata savannia, jossa on paljon palmuja ja ruohomaita. sademetsää peittää noin kolme neljäsosaa maan pinta-alasta. Sisämaan savannialueella on puolestaan varsin avointa maastoa, ja siellä on myös avoimia kallioita. Rupuninin alueen pohjoisreunalle on perustettu Iwokraman suojelualue, joka kattaa 3 250 neliökilometriä luonnontilaista sademetsää. Alueella elää monenlaisia lintuja sekä oselotteja, mustahämähäkkiapinoita, tapiireita, laiskiaisia ja isomuurahaiskarhuja. Rupununijoessa tavataan maailman suurimpia makean veden kaloja arapaimoja. Maan ainoa varsinainen kansallispuisto on Kaietur.
Guyana eli Guyanan kooperatiivinen tasavalta, myös Guyanan tasavalta, on valtio Etelä-Amerikan pohjoisosissa, Surinamen, Brasilian ja Venezuelan välissä Atlantin valtameren rannalla.
Maantiede
Guyana on pinta-alaltaan 214 999 neliökilometrin laajuinen valtio. Se on Atlantin rantavalue, ja sen rajanaapurit ovat idässä Suriname, etelässä ja lounaassa Brasilia ja lännessä Venezuela.
Guyanan maasto muodostuu kolmesta osasta: hedelmällisestä rannikkokaistaleesta, valkean hiekan alueesta ja sisämaan ylängöstä. Rannikkokaistaleen pinta-ala on viisi prosenttia koko maan pinta-alasta, mutta sillä asuu 90 prosenttia väestöstä. Siihen kertyy lietettä, jonka Amazonjoki on tuonut merelle ja merivirrat kasanneet Guyanan rannikolle. Nousuveden aikana alue tulvii, ja tulvia on pyritty hallitsemaan padoilla ja kanavilla 1700-luvulta alkaen.
Hiekkakaistale on 150–250 kilometriä leveä ja sijaitsee rannikkokaistaleesta etelään. Sillä kasvaa metsää, mutta sitä ei voi raivata pelloiksi, sillä hakkuuaukeat ovat alttiina eroosiolle. Alueelta löytyy bauksiittia, kultaa ja timantteja. Sisämaan ylängöt muodostuvat kukkuloista ja savanneista. Tyypillisiä ovat tasalakiset, pystyseinämäiset tepuit. Länsiosaa dominoivat Pakaraimavuoret. Niiltä löytyy myös maan korkein kohta Monte Roraima, joka kohoaa 2 835 metriin. Rupununin savanni kattaa 15 000 neliökilometriä Guyanan eteläosaa.
Guyanaa halkoo useita jokia, ja suurin osa niistä virtaa etelästä pohjoiseen. Suurin joki on Essequibo, joka virtaa Brasilian rajalta Atlantille, missä se muodostaa Georgetownin lähellä laajan suiston. Muita jokia ovat Berbice, Demerara ja Courantyne. Jokien virtaama on alankoalueilla hidas, ja ne tulvivat usein. Pitkien matkojen liikennettä estävät useat putoukset ja rannikon sekä estuaarien muta- ja hiekkasärkät. Putouksista suurin on Kaieteur, jonka putouskorkeus on 226 metriä.
Guyanan ilmasto on trooppinen, tavallisesti kuuma ja kostea. Rannikolla pasaatituulet leudontavat sitä. Rannikolla on pitkä sadekausi huhtikuusta elokuulle, mutta vain lyhyt kuivakausi joulukuulta helmikuun alkuun. Maan eteläosien savannialueella puolestaan ei ole sadekautta, ja vuosittainen sadanta vaihtelee selvästi.
Rannikolla on mangroveita ja monia muita murtovesien kasveja. Sitä seuraa kosteata savannia, jossa on paljon palmuja ja ruohomaita. sademetsää peittää noin kolme neljäsosaa maan pinta-alasta. Sisämaan savannialueella on puolestaan varsin avointa maastoa, ja siellä on myös avoimia kallioita. Rupuninin alueen pohjoisreunalle on perustettu Iwokraman suojelualue, joka kattaa 3 250 neliökilometriä luonnontilaista sademetsää. Alueella elää monenlaisia lintuja sekä oselotteja, mustahämähäkkiapinoita, tapiireita, laiskiaisia ja isomuurahaiskarhuja. Rupununijoessa tavataan maailman suurimpia makean veden kaloja arapaimoja. Maan ainoa varsinainen kansallispuisto on Kaietur.
