Vesisika
Kapybara eli vesisika (Hydrochoerus hydrochaeris) on maailman suurin jyrsijä. Se elää Etelä-Amerikassa.
Hä
HämäräKa
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Fo
FolivoreKo
KoprofagiaKoprofagia eli skatofagia tarkoittaa ulosteen syömistä.Koprofagiaa esiintyy lemmikkieläimillä, kuten koirilla. Ilmiö voi niillä johtua lukuis...
Li
LignivoreEs
Esiyksilölliset eläimetLa
LaiduneläimetLaidunnus on ekologiassa tapahtuma, jossa saalistaja ei kuluta ravintokohdettaan loppuun, vaan syö vain osan siitä. Esimerkiksi verta imevä hytt...
Lu
LuonnonvarainenRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Vi
ViviparousPu
PuolivesieläimetPo
PolygynyDo
DominanssihierarkiaEr
Erittäin sosiaalinenEi
Ei siirtolainenC
alkaaSö
Söpöjä eläimiäKapybara muistuttaa ulkonäöltään suurta marsua, jolle se onkin läheistä sukua. Kapybaralla on raskas ja tynnyrimäinen ruumiinrakenne sekä lyhyt pää. Kuono on tylppä, ja silmät, korvat ja sieraimet ovat lähellä päälakea. Turkki on selkäpuolella punertavanruskeaa ja vatsapuolella vaihtuu kellertävänruskeaksi. Hikirauhasia on ihossa karvojen peittämällä alueella, mikä on epätavallinen piirre jyrsijöillä. Se kasvaa 100–134 cm pitkäksi, saavuttaa 50–62 cm säkäkorkeuden ja voi painaa 35–66 kiloa.. Naaraat ovat hiukan painavampia kuin urokset. Painavimmat tunnetut yksilöt ovat olleet luonnonvarainen 91 kg painanut naaras Brasiliassa ja 73,5 kg painanut luonnonvarainen uros Uruguayssa. Kapybaran takajalat ovat hiukan pidemmät kuin etujalat. Eläimen varpaiden välissä on räpylät. Kapybaralla on myös surkastunut häntä.
Kapybara on sosiaalinen laumaeläin. Vaikka kapybarat voivat joskus elellä yksin, useimmin niitä tavataan 10–20 eläimen ryhmissä, joissa on 2–4 aikuista urosta, 4–7 aikuista naarasta ja loput nuorempia yksilöitä. Kapybaralaumat voivat koostua jopa 50–100 yksilöstä kuivan kauden aikaan, kun eläimet kerääntyvät vesilähteiden lähettyville.
Kapybaroilla on kahdenlaisia hajurauhasia: morillo, joka on kuonon yläosassa, sekä anaalirauhaset.
Vesisiat parittelevat vedessä, ja naaraan kantoaika on viisi kuukautta. Poikaset ovat syntyessään varsin kehittyneitä ja alkavat jo ensimmäisen elinviikkonsa aikana syödä emon maidon ohella myös kiinteää ravintoa. Kapybara elää 5–10 vuotta.
Vaikka kapybarat ovat aika ketteriä maalla, ne ovat myös yhtä taitavia vedessä. Kapybarat ovat hyviä uimareita ja voivat pysyä veden alla jopa viisi minuuttia, esimerkiksi petoeläimiä vältelläkseen.
Vesisian pahin luonnollinen vihollinen on jaguaari. Vaaran uhatessa vesisiat pakenevat yleensä veteen.
Kapybaran ravinto koostuu lähinnä vesikasveista, esimerkiksi vesihyasinteista, mutta ne voivat myös laiduntaa ruohoa.
Lajisukulaisensa marsun tapaan kapybaran elimistö ei pysty itse valmistamaan C-vitamiinia, ja häkeissä pidetyt kapybarat, joiden ravinto ei sisällä C-vitamiinia, voivat saada ienoireita keripukin seurauksena.