Kierteishäntäkarhu
Kinkaju eli kierteishäntäkarhu (Potos flavus) on Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsissä elävä puolikarhulaji. Laji on joskusmilloin? luokiteltu virheellisesti puoliapinaksi tai sivettieläimeksi.
Yö
YöllinenHä
HämäräFr
FrugivoreKa
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Ar
ArboreaalinenVa
Vanhat eläimetZo
ZoochoryPö
PölyttäjäPölyttäjä on eläin, joka pölyttää kasvin kuljettamalla siitepölyä. Suurin osa pölyttäjistä on hyönteispölyttäjiä. Myös jotkin linn...
Tä
TähystysMa
MaanpäällinenRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Vi
ViviparousPo
PolygynadriaSo
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenK
alkaaKi
Kirkkaan keltainenKinkajut painavat täysikasvuisina 2–4,6 kiloa. Niillä on paksu hunajanruskea turkki, josta tosin eri alueilla voi olla eri värimuotoja. Karva on lyhyttä. Ruumis on pitkähkö ja jalat ovat lyhyet. Pyöreässä päässä ovat suuret silmät, pyöreät korvat ja pieni kuono. Sukupuolet ovat lähes samannäköiset. Ruumiin pituus on 42–57 cm ja hännän pituus 40–56 cm. Kinkajusta tunnetaan seitsemän alalajia.
Laji sijoitettiin aiemmin kädellisiin ja luokiteltiin nimellä Lemur flavus ominaisuuksiensa pohjalta. Se elää puissa ja sillä on paljon kädellisille ominaisia piirteitä, kuten pitkä häntä, kynnelliset sormet ja täysin kääntyvät takajalat. Kinkajut ovat hyviä kiipeilijöitä, jotka hyödyntävät raajojensa liikkuvuutta hankkiessaan ruokaa oksistosta. Lajin keho joustaa 180° lantion ja pään välillä, mikä erottaa sen lähimmistä sukulaisistaan, koateista ja pesukarhuista.
Kinkajun levinneisyysalue yltää pohjoisessa Meksikossa eteläisen Tamaulipasin neotrooppisista metsistä aina eteläisen Brasilian ja Bolivian sademetsiin saakka.
Kinkaju elää erilaisissa metsissä, kuten kuivissa trooppisissa metsissä, hakatuissa metsissä, Amazonasin sademetsissä, Atlantin rannikkometsissä, trooppisissa ikivihreissä metsissä ja Surinamen savannialueen metsissä. Elinympäristövaatimuksia ei ole täysin tutkittu.
Laji syö useita kasvi- ja hedelmälajeja. Tärkein yksittäinen ravinnonlähde on viikuna, joka voi kattaa jopa puolet ruokavaliosta. Kinkajulla on pitkä kieli, minkä perusteella lajin arvellaan syövän myös pieniä hyönteisiä, kasvien mettä ja kukkia. Muurahaiset muodostavat kausittain tärkeän ravinnonlähteen.
Kiima-aika kestää noin 17 päivää, josta 2 päivää on paritteluaikaa. Tyypillisesti naaraat pariutuvat kahden tai useamman koiraan kanssa. Lisääntymiskausi vaihtelee alueittain. Naaras synnyttää 1–2 pentua, jotka painavat keskimäärin 175 grammaa. Pennuista pitää huolen pääasiassa naaras. Kantoaika on 98–120 päivää, keskimäärin 109 päivää. Imetysaika on kahdeksan viikkoa ja pentu vieroitetaan noin 4 kuukauden ikäisenä. Naaras saavuttaa sukukypsyyden 820 päivän, koiras 550 päivän ikäisenä. Kinkaju voi elää tarhaoloissa jopa 23-vuotiaaksi.
