Suriname
1396 lajit
Surinamen tasavalta eli Suriname on valtio Etelä-Amerikassa.
Maantiede
Suriname on Amerikan mantereen eteläosan pienin itsenäinen valtio. Sen pohjoispuolella on Atlantin valtameri, ja sen rajanaapurit ovat Ranskan Guayana idässä, Brasilia etelässä ja Guyana lännessä. Surinamella on kapea rantavyöhyke, joka on muodostunut hiekka- ja mutasärkistä, joita merivirrat ovat kuljettaneet Amazonjoen suulta. Sen takana on rannikkotasanko, joka on samaa ainesta ja jossa on paljon soita ja rannikonsuuntaisia hiekkarinteitä. Eteläänpäin mentäessä maasto kohoaa ja tasankojen jälkeen alkaa Zanderijin kukkulainen alue. Wilhelminagebergten vuoristossa on maan korkein kohta Julianatop (1 230 metriä merenpinnasta).
Maan läpi virtaa 480 kilometriä pitkä Surinamejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Corantijn, Coppename ja Marowijne. Maan koillisosassa sijaitsee Brokopondon tekojärvi, joka toteutettiin Brokopondo-projektissa rakennetun padon avulla vuonna 1964. Pato rakennettiin tuottamaan sähköä bauksiittikaivoksille (75 % sähköntuotannosta) sekä kansalliseen kulutukseen. Se tuottaa noin puolet maan energiantarpeesta.
Suriname sijaitsee päiväntasaajan lähellä, ja sen ilmasto on trooppinen, eikä suuria lämpötilavaihteluja ole. Paramariboa ympäröivällä alankoalueella päivän ylin lämpötila on 29–33 astetta, yön alin 22–23 astetta. Rannikolla voidaan erottaa neljä vuodenaikaa. Joulukuun alusta helmikuun alkuun on pieni sadekausi, helmikuun alusta helmikuun lopulle pieni kuivakausi, helmikuun lopusta elokuun puoleenväliin varsinainen sadekausi ja elokuun puolestavälistä joulukuun alkuun varsinainen kuivakausi.
Suurin osa väestöstä asuu pohjoisella, viljellyllä alueella. Eteläinen osa on harvaan asuttua trooppista sademetsää. 93 prosenttia maan pinta-alasta on metsien peitossa.
Surinamessa on kaksi Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta: Paramaribon historiallinen keskikaupunki ja Keski-Surinamen luontoreservaatti. Luontoreservaatissa elävät jaguaari, jättiläisvyötiäinen, jättiläissaukko, tapiiri, laiskiaiset ja kahdeksan eri apinalajia.
Surinamen tasavalta eli Suriname on valtio Etelä-Amerikassa.
Maantiede
Suriname on Amerikan mantereen eteläosan pienin itsenäinen valtio. Sen pohjoispuolella on Atlantin valtameri, ja sen rajanaapurit ovat Ranskan Guayana idässä, Brasilia etelässä ja Guyana lännessä. Surinamella on kapea rantavyöhyke, joka on muodostunut hiekka- ja mutasärkistä, joita merivirrat ovat kuljettaneet Amazonjoen suulta. Sen takana on rannikkotasanko, joka on samaa ainesta ja jossa on paljon soita ja rannikonsuuntaisia hiekkarinteitä. Eteläänpäin mentäessä maasto kohoaa ja tasankojen jälkeen alkaa Zanderijin kukkulainen alue. Wilhelminagebergten vuoristossa on maan korkein kohta Julianatop (1 230 metriä merenpinnasta).
Maan läpi virtaa 480 kilometriä pitkä Surinamejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Corantijn, Coppename ja Marowijne. Maan koillisosassa sijaitsee Brokopondon tekojärvi, joka toteutettiin Brokopondo-projektissa rakennetun padon avulla vuonna 1964. Pato rakennettiin tuottamaan sähköä bauksiittikaivoksille (75 % sähköntuotannosta) sekä kansalliseen kulutukseen. Se tuottaa noin puolet maan energiantarpeesta.
Suriname sijaitsee päiväntasaajan lähellä, ja sen ilmasto on trooppinen, eikä suuria lämpötilavaihteluja ole. Paramariboa ympäröivällä alankoalueella päivän ylin lämpötila on 29–33 astetta, yön alin 22–23 astetta. Rannikolla voidaan erottaa neljä vuodenaikaa. Joulukuun alusta helmikuun alkuun on pieni sadekausi, helmikuun alusta helmikuun lopulle pieni kuivakausi, helmikuun lopusta elokuun puoleenväliin varsinainen sadekausi ja elokuun puolestavälistä joulukuun alkuun varsinainen kuivakausi.
Suurin osa väestöstä asuu pohjoisella, viljellyllä alueella. Eteläinen osa on harvaan asuttua trooppista sademetsää. 93 prosenttia maan pinta-alasta on metsien peitossa.
Surinamessa on kaksi Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta: Paramaribon historiallinen keskikaupunki ja Keski-Surinamen luontoreservaatti. Luontoreservaatissa elävät jaguaari, jättiläisvyötiäinen, jättiläissaukko, tapiiri, laiskiaiset ja kahdeksan eri apinalajia.
