Jaavanjalokotka (Nisaetus bartelsi) on haukkojen heimoon kuuluva lintu. Se on kotoperäinen Indonesiassa Jaavan saarella Se on aiemmin kuulunut sukuun Spizaetus, josta se on siirretty nykyiseen.

Populaation suuruudeksi arvioidaan 600–900 yksilöä, ja määrä on vähenemässä metsäalueiden pienenemisen vuoksi. Sen elinpiiriä ovat lähinnä kosteat metsät, tavallisimmin 500–1 000 metrin korkeudessa. Se pesii joka toinen vuosi yleensä tammi-heinäkuun välisenä aikana. Poikastuotto arvioidaan vähäiseksi. Sen pääasiallista ravintoa ovat pienet nisäkkäät, mutta joskus myös linnut, käärmeet ja sisiliskot.

Sen pituus on 60 cm. Se on keskikokoinen metsälintu. Aikuisen kruunu ja viikset ovat mustat. Pitkä töyhtö, joka yleensä on vaakasuorassa, on musta, kärki valkoinen. Pään sivut ja niska ovat pähkinänruskeat, selkä ja siivet tummanruskeat, pitkä pyrstö ruskea mustin raidoin. Kurkku on kermanvalkoinen, keskellä tumma raita. Muuten alapuoli on vaalean ja punaruskean raidallinen. Nuoret linnut ovat muuten samanlaisia, mutta alta vaaleampia ja päästä tummempia.

Jaavanjalokotka on Indonesian kansallislintu. Siitä käytetään yleisesti nimitystä garuda, joka tarkoittaa hindulaisuuden ja buddhalaisuuden lintumaisia olentoja. Tieteellinen nimi on annettu Hans Bartelsin mukaan.

Helmikuussa 2012 jäljellä arvioitiin olevan noin 325 yksilöä, pääasiassa Malangbong Länsi-Jaavan metsäalueella sekä muutamia Itä-Jaavalla. Keski-Jaavan Mount Merapin metsät ovat paljaita tulivuorenpurkauksen vuoksi, ja Diengin ylängön metsäalue on hakattu paljaaksi maanviljelykselle. Lintu sopeutuu huonosti muuttuviin oloihin, koska ne suosivat kotoperäistä Rasamala-puuta ja ravinnokseen kotoperäistä jaavalaista rottaa. Populaation määrän pitäisi olla 1 450 paria, ja ilman suojelutoimia sen arvioidaan häviävän vuoteen 2025 mennessä.