Kapinmerihevonen (Hippocampus capensis) on merineulojen (Syngnathidae) heimoon ja merihevosten (Hippocampus) sukuun kuuluva Etelä-Afrikan alueen meri- ja murtovesissä elävä kalalaji.
Kapinmerihevonen on tavallisesti noin seitsemän senttimetrin mittainen ja voi maksimissaan kasvaa 12,1 senttimetrin mittaiseksi (pituudet laskettu otsan kärjestä suoristetun "hännän" kärkeen). Sen selkäevässä on 16–18 pehmeää ruotoa ja peräevässä kolme pehmeää ruotoa. Lajin väritys vaihtelee vihreästä ruskeaan ja tummanpurppuraan. Lajin kuono on lyhyt. Koiras on naarasta pidempi, painavampi ja sen häntä on verrattain pidempi. Lisäksi koiraalla on vatsapussinsa yläpuolella pieni kölievä. Rintaevissä on yleensä 14–17, keskimäärin 15 ruotoa. Hännän "renkaiden" määrä voi vaihdella 32:n ja 37:n välillä ja on keskimäärin 34. Ruumiissa renkaita on keskimäärin yksitoista. Selkäevän kannan kohdalla on kolme rengasta. Pään pituuden suhde kuonon pituuteen on 3.0.
Kapinmerihevosta tavataan kotoperäisenä Etelä-Afrikassa, missä sitä on nykyisin havaittu ainoastaan Knysnan, Swartvlein ja Keurboomsin estuaarialueilla yhteensä vain noin 27 neliökilometrin kokoisella vesialueella. Sen levinneisyysalue on merihevosten suvun lajeista pienin. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokitteli kapinmerihevosen vuosina 1988–1996 vaarantuneeksi lajiksi. Vuodesta 2000 lähtien se on luokitellut lajin erittäin uhanalaiseksi ensimmäisenä sukunsa lajina historiassa ja lajin kantojen arvioidaan edelleen heikentyvän. Kapinmerihevosten arvioitu kokonaislukumäärä Knysnan alueella oli 30 000–148 000 yksilöä vuonna 2000 ja 1 000–82 000 vuonna 2001. Vuonna 2002 Swartvlein alueella laskettiin 390 000–1 700 000 mutta vuonna 2003 enää 83 000–280 000 yksilöä. Keurboomsin alueelta taas laskettiin 242 000–1 700 000 yksilöä vuonna 2002, ja vuonna 2003 niitä ei löytynyt sieltä lainkaan. Tämä johtuu luultavasti alueen jokien runsaista tulvista, joiden takia lajilla ei välttämättä olekaan alueella pysyvää kantaa. Vuoden 2011 alustavissa tutkimuksissa havaittiin edelleen runsaasti lajin yksilöitä Swartvlein ja Knysnan alueilta, kun taas Keurboomsin alueen kannan ei ollut vielä havaittu toipuneen. Se elää korkeintaan 20 metrin syvyydessä vedenpinnasta. Kapinmerihevoset elävät yleensä vesikasvillisuuden seassa, ja niitä elää eniten tiheässä kasvillisuudessa. Kapinmerihevonen kestää suolapitoisuuksia yhden ja 59 promillen välillä. Kapinmerihevosen kansainvälistä kauppaa rajoitetaan CITES-sopimuksen liitteen II avulla.
Kapinmerihevosen ravinto koostuu pääasiassa pienistä äyriäisistä. Aikuiset kapinmerihevosyksilöt käyttävät vedenpohjaan ankkuroituessaan 47 prosenttia Zostera capensis -ajokaslajia, 30 prosenttia Caulerpa filiformis -levälajia, 13 prosenttia Codium extricatum -levälajia, viisi prosenttia kiertohapsikkaa ja neljä prosenttia Halophila ovalis -lajia. Nuoret yksilöt taas käyttävät pohjaan ankkuroituessaan Zostera capensis -lajia 61 prosenttia, Caulerpa filiformis -lajia 13 prosenttia, Codium extricatum -lajia 13 prosenttia, kiertohapsikkaa kuusi prosenttia ja Halophila ovalis -lajia viisi prosenttia. Kapinmerihevonen saavuttaa sukukypsyyden noin vuoden ikäisenä ja keskimäärin 6,5 senttimetrin mittaisena. Lisääntyminen tapahtuu lämpimämpinä kesäkuukausina. Koiras kantaa mätimunia häntänsä alla olevassa pussissa. Poikaset, joita on 7–200, poistuvat sieltä veden lämpötilasta riippuen 14–45 päivän kuluttua 8–16 millimetrin mittaisina. Muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä naaras asettaa koiraan pussiin lisää munia.
