Valkohammassokkohiiri
Unkarinsokkohiiri eli valkohammassokkohiiri (Spalax leucodon) on eurooppalainen jyrsijälaji, joka on sopeutunut täysin maanalaiseen elämään.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä ”balkaninsokkomyllikäs”.
Unkarinsokkohiiri on läheistä sukua idänsokkohiirelle (Spalax microphthalmus), joka elää Itä- ja Kaakkois-Euroopassa.
Unkarinsokkohiirtä tavataan Balkanilta ja Unkarista Mustallemerelle saakka. Se elää pääasiassa alangoilla, mutta sitä on tavattu jopa 2 400 metrin korkeudessa. Sokkohiiren asuinpaikkoja ovat pellot, arot, niityt ja vuorten rinteet.
Sokkohiiri kovertaa maanalaiset käytävänsä voimakkailla etuhampailla ja kuopii mullan onkaloista pitkäkyntisillä eturaajoillaan. Käytävät sijaitsevat lähellä maanpintaa. Talvikäyttöön tarkoitetut käytävät unkarinsokkohiiri kaivaa syvemmälle, mutta ei kuitenkaan syvemmälle kuin 2 metriä. Sokkohiiri lähtee todella harvoin pois käytävistään.
Sokkohiiri viettää talvensa aktiivisena, talvella se kuitenkin liikkuu vähemmän kuin kesällä.
Sokkohiiri syö pääasiassa kasvien juuria, koska niitä on helposti saatavilla. Jos unkarinsokkohiiri sattuu saamaan kiinni pienikokoisen selkärangattoman, voi se sen syödä. Unkarinsokkohiiri varastoi ruokaa talven varalle. Varastot voivat sisältää jopa 15 kg sokerijuurikasta, perunoita ja juuria.
