Uudenseelanninperhoslepakko (Chalinolobus tuberculatus) on aitolepakkoihin kuuluva lepakkolaji, joka on Uuden-Seelannin kotoperäinen nisäkäs. Se on äärimmäisen uhanalainen, ja sitä uhkaavat vieraslajit sekä elinympäristöjen häviäminen sekä pirstaloituminen. Sitä tavataan pääsääntöisesti vain Uuden-Seelannin alkuperäisissä lauhkeissa metsissä.
Uudenseelanninperhoslepakko on Uuden-Seelannin kotoperäinen nisäkäslaji, jota tavataan Pohjois- ja Eteläsaarella sekä Stewartinsaarella. Sen pääasiallinen elinympäristö on alkuperäiset lauhkeat metsät. Pesäkoloja on löytynyt kuitenkin myös kalkkikivikallioista, luolista, rakennuksista sekä vieraslajeista, kuten salavista, montereynsypresseistä ja montereynmännyistä. Yksilöitä tavataan satunnaisesti myös maatalousalueilla.
Uudenseelanninperhoslepakot ovat varsin liikkuvia lepakoita, ja yhdyskunnan elinpiiri voi olla yli 150 neliökilometriä. Uudenseelanninperhoslepakot nukkuvat joko yksinään tai pienissä ryhmissä puiden koloissa. Naaraat ovat koiraita todennäköisimmin pienissä ryhmissä. Uudenseelanninperhoslepakot saalistavat lentäviä hyönteisiä. Naaraan uskotaan synnyttävän vuosittain yhden poikasen.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee uudenseelanninperhoslepakon äärimmäisen uhanalaiseksi, ja sen populaatiokoon on arveltu pienentyneet 1980-luvun puolivälistä 2020-luvun alkuun yli 80 prosentilla. Laji onkin harvinainen tai jopa hävinnyt monilta elinalueilta, joissa sitä aikaisemmin tavattiin yleisesti.
Uudenseelanninperhoslepakon suurimmat uhat ovat vieraslajit sekä elinympäristöjen häviäminen ja heikkeneminen. Vieraslajeista kärpät, rotat ja kissat saalistavat lepakoita, ja jotkut vieraslajit puolestaan ovat sen kilpailijoita. Erityisesti Pohjoissaarella metsäkato ja metsien sirpaloituminen ovat jatkuva ongelma.
