Persianpöllönen (Otus brucei) on pienikokoinen pöllö, jolla on sarvimaiset höyhentupsut päälaella. Lajin nimesi Allan Octavian Hume 1873.
Linnun pituus on 20–21 cm, siivenkärkien väli on 54–64 cm ja paino 100 gramman molemmin puolin. Höyhenpuvultaan ja kooltaan muistuttaa suuresti paljon yleisempää kyläpöllöstä, josta sen voi erottaa harmaamman ja heikommin tummaviiruisen yleisvärityksen sekä vaaleamman naaman perusteella. Sen puvussa ei koskaan esiinny punaruskeaa väritystä. Sukupuolet ovat samanvärisiä mutta naaras on hieman kookkaampi. Koiraan soidinääni on pehmeä, hidas puputus.
Laikuttainen esiintyminen kattaa Lähi-idän Siinain niemimaalta ja Israelista Arabian niemimaalle, Persian, Pakistanin ja Keski-Aasian. Lajista tunnetaan 4 alalajia: nimialalaji brucei (Keski-Aasian pohjoisosat), semenowi (Keski-Aasian itäosat), obsoletus (Turkmenistan ja Uzbekistan) sekä exiguus (Siinailta Pakistaniin). Lajin kanta on elinvoimainen. Se voi olla paikallisesti runsas mutta toisin paikoin vähentynyt. Lajia ei ole tavattu Suomessa.
Valoisat lehtimetsät ja pensaikot, puistot ja asutusten ja viljelysten metsiköt.
Pääasiassa hyönteiset mutta myös pikkujyrsijät, linnut ja liskot. Saalistaa sekä lennosta että maasta tai oksalta.
Pesintä huhti-toukokuussa. Pesä on tavallisesti puunkolossa, pöntössä, rakennuksessa, jyrkän törmän kolossa tai vanhassa harakanpesässä. Munia on yleensä 4 tai 5. Naaras hautoo noin 4 viikkoa. Haudonta alkaa tavallisesti heti ensimmäisen munan ilmestyttyä, joten poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti. Molemmat emot ruokkivat poikasia, jotka jättävät pesän noin 26 päivän ikäisinä ja oppivat lentämään muutamia päiviä myöhemmin.
