Tuamotunpyykyyhky (Alopecoenas erythropterus tai Gallicolumba erythroptera) on äärimmäisen uhanalainen kyyhkylaji. Se on kotoperäinen Ranskan Polynesiassa, jossa sen levinneisyysalue on supistunut voimakkaasti elinympäristön häviämisen ja vieraslajien leviämisen vuoksi. Lajia tiedetään tavattavan enää kourallisella matalia atollisaaria ja koko populaatioksi on arvioitu 100–120 yksilöä.
Tuamotunpyykyyhky on pienikokoinen ja lyhytpyrstöinen maassa viihtyvä kyyhky. Koiraan pää, kaula ja rinta ovat suurimmaksi osaksi valkoisia. Selkä, siivet, pyrstö ja vatsa ovat tumman ruskeanharmaat. Yläselkä ja siiven peitinhöyhenet ovat metallinhohtoisen purppuranpunaiset tai kastanjanruskeat. Nimialalajilla päähän ulottuu takaa tummia raitoja, kun taas albicollis-alalajilla pää on kokonaan valkoinen. Molempien alalajien naaraat näyttävät samalta. Ne ovat kauttaaltaan punertavan ruskeita, mutta rinta on vaalea ja päälaelta kaulalle ja siiven peitinhöyheniin ulottuu punertava sävy. Värit haalistuvat höyhenten kuluessa. Nuoret tuamotunpyykyyhkyt ovat punaruskeita tai kanelinruskeita. Naaman ja vatsan valkoiset osat ovat harmaansekaisia. Nuoret koiraat voidaan erottaa naaraista yläselän ja siipien peitinhöyhenten purppurasävystä. Aikuinen tuamotunpyykyyhky on 25 cm pitkä ja painaa noin 105–122 grammaa, mikä tarkoittaa, että se on noin räkättirastaan kokoinen. Iiris on ruskea, nokka ja jalat mustat.
Cookinsaarilla tehdyt luulöydöt viittaavat siihen, että lajia tavattiin ennen ihmisten tuloa myös siellä. Kaksisataa vuotta sitten tuamotunpyykyyhkyä tavattiin enää Seurasaarilla, Acteon-, Gambier- ja Tuamotusaarilla. Seurasaarilla se pesi ainakin Tahitilla ja Moorealla, mutta on sittemmin hävinnyt koko saaristosta. 2000-luvulla lajista on havaintoja enää muutamilta saarilta. Pohjois-Tuamotun Rangiroalla oli ainakin 7 yksilöä vuonna 2012. Acteonsaarten Tenararolla arvioitiin olevan 50 yksilöä vuonna 2002 ja saman saariston Vahangalla nähtiin muutama vuonna 2007. Gambiersaarten Moranella oli vuonna 2012 ainakin 2 yksilöä.
Tuamotunpyykyyhkyn levinneisyysalue on kaventunut voimakkaasti viime vuosisatoina. Se on hävinnyt kaikilta vuoristoisilta saarilta ja useilta matalilta atolleiltakin. Suurin syy kyyhkyn häviämiseen ovat olleet vieraslajit, etenkin kissat ja rotat.
Niillä atolleilla, joilla tuamotunpyykyyhkyä vielä tavataan, se elää etenkin Pisonia grandis -metsissä, joissa on tiheää aluskasvillisuutta, pensaita, saniaisia ja heiniä. Sitä tavataan myös metsien ulkopuolella alueilla, joilla on matalaa ja tiheää pensaikkoa tai kairapalmukasvustoja. Lajia tavataan myös hyvin pienillä saarilla, kunhan niillä on sille sopivaa kasvillisuutta.
Tuamotunpyykyyhky on elintavoiltaan piilotteleva, ja se pysyttelee mieluiten lähellä maan pintaa kasvuston suojassa. Ravintonaan se käyttää etenkin maasta kaivamiaan siemeniä, varsinkin nonien ja Tournefortia-suvun kasvien siemeniä. Toissijaisesti se hakee ruokansa suoraan puista ja pensaista ja syö esimerkiksi portulakkakasvien nuppuja, vesihirssien siemeniä ja tyräkkien lehtiä. Lisäksi se syö hyönteisiä ja niiden toukkia. Kun lintu säikähtää lentoon, sen siivet pitävät samanlaiset pärähdyksen kuin sitä hieman isompi pyy. Lajin pesimäkäyttäytymisestä tiedetään hyvin vähän, mutta nuoria yksilöitä on nähty ainakin tammikuussa ja huhtikuussa.
