Vaeltajalurikki (Glossopsitta porphyrocephala) on Etelä-Australiassa elävä papukaijalaji.
Vaeltajalurikin pituus on noin 16 cm ja paino 40–50 g. Kooltaan se on selvästi myskilurikkia pienempi. Sen höyhenpuku on selkäpuolelta vihreä ja vatsapuolelta vaaleansininen. Otsa on violetti, ja nokan ja otsan väli on punainen. Poskella on keltainen laikku. Nokka on musta, iiris ruskea ja koivet harmaat. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu on muuten aikuisen värinen, mutta sen värit ovat himmeämmät. Lentävän linnun siivet synnyttävät viuhuvan äänen.
Vaeltajalurikki elää Etelä-Australian mantereen rannikkoalueilla. Lajin elinympäristön laajuus on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja sen populaation koko on luultavasti yli 50 000 yksilöä. Vaeltajalurikkia pidetään harvoin Australiassa vankeudessa lemmikkilintuna.
Vaeltajalurikit asuvat sisämaan kuivilla harvapuustoisilla mailla. Kaupunkeihin ne etsiytyvät vain syömään koristekukkia. Vaeltajalurikit lyöttäytyvät joskus myski- tai pikkulurikkien seuraan. Vaeltajalurikkiparvet etsivät kukkivia eukalyptuspuita ja -pensaita, ja parvissa voi olla satoja lintuja.
Vaeltajalurikit syövät pääasiassa eukalyptusten mettä ja siitepölyä, jota ne harjaavat erikoisella kielellään. Ne voivat syödä myös hedelmiä, siemeniä ja hyönteisiä. Puutarhoissa ne saattavat aiheuttaa vahinkoja.
Vaeltajalurikin pesintää tapahtuu tavallisesti elokuusta joulukuulle. Pesä on joko puunrungon tai paksun oksan kolossa, yleensä veden äärellä kasvavassa eukalyptuksessa. Laji voi pesiä yhdyskunnissa siten, että kaikki tietyn alueen mahdolliset pesäkolot ovat asutettuja. Pesintä tunnetaan vain vankeudessa elävien lintujen osalta. Naaras munii kolme tai neljä munaa. Muna on kooltaan 20,3*16,7 mm. Naaras hautoo noin 17–20 päivää ja pesäpoikasaika on noin kahdeksan viikkoa.
