Quokka, Kääpiövallabi
Lyhythäntäkenguru eli quokka, joskus myös kääpiövallabi (Setonix brachyurus) on sukunsa Setonix ainoa laji. Se on noin kotikissan kokoinen pussieläin. Se on kasvinsyöjä ja pääasiallisesti yöeläin. Lyhythäntäkengurun toinen nimitys quokka on johdettu noongarin kielen sanasta, joka on oletettavasti ollut gwaga.
Yö
YöllinenKa
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Fo
FolivoreFr
FrugivoreMa
MaanpäällinenHy
Hyppivät eläimetHyppääminen on ponnahtamista lihasvoimalla tai muulla voimalla ylöspäin ja joskus samalla myös eteenpäin niin, että jalat ovat yhtäaikaises...
Va
Vanhat eläimetLa
Laiduntavat eläimetSa
Saarella endeemisetVi
ViviparousAr
ArboreaalinenPo
PolygynadriaSo
Sosiaaliset eläimetEi
Ei siirtolainenQ
alkaaSö
Söpöjä eläimiäLyhythäntäkenguru painaa 2,5–5 kg ja on pituudeltaan 40–54 cm. Sillä on kenguruksi lyhyt häntä: 25–30 cm. Lyhythäntäkenguru on rakenteeltaan tanakka; sillä on pyöreäsärmäiset korvat sekä lyhyt ja leveä pää. Kömpelöltä vaikuttavasta ulkonäöstään huolimatta se kykenee kiipeämään pieniin puihin ja pensaisiin. Sen karhean turkin väri vaihtelee harmahtavan ruskeasta kellertävään.
Luonnossa lyhythäntäkenguru elää hyvin suppealla alueella Länsi-Australiassa. Se on käynyt harvinaiseksi, mutta on suojeltuna lajina selvinnyt rannikon edustan saarilla, joita ovat Bald Island, Rottnest Island ja Garden Island. Lisäksi se esiintyy harvalukuisena Penguin Island -saarella. Näillä saarilla ei ole kettuja eikä kissoja. Rottnest Islandilla se on jopa yleinen; siellä se asuu hyvinkin erilaisissa ympäristöissä puolikuivista pensastoista aina ihmisen hoitamiin puutarhoihin.
Lyhythäntäkenguru on luonteeltaan sosiaalinen. Se kokoontuu suuriksi ryhmiksi sinne missä ravintoa on saatavilla: Erityisesti se pitää heinä-, sara- ja mehikasveista sekä kasvien lehdistä. Rottnest Islandilla joidenkin yksilöiden terveydentila on heikentynyt merkittävästi hyvää tarkoittavien turistien tarjottua niille sopimatonta ravintoa kuten leipää. Nykyään vierailijoita pyydetäänkin olemaan ruokkimatta lyhythäntäkenguruja. Liikkeiltään lyhythäntäkenguru on suurkenguruiden kaltainen: Se etenee loikkimalla, hyppyjensä pituutta vaihdellen.
Australian mantereella lyhythäntäkenguru lisääntyy ympärivuotisesti, mutta Rottnest Islandilla vain loppukesästä. Se synnyttää vain kerran vuodessa, yhden poikasen kerrallaan. Ravintomineraaleista kuparia esiintyy Rottnest Islandilla melko vähän, minkä on todettu haittaavan lyhythäntäkengurun lisääntymistä siellä.
Vaikka lyhythäntäkengurua esiintyykin rannikon pienillä saarilla runsaasti, sen levinneisyysalue on hyvin suppea, ja siksi sen uhanalaisuusluokitukseksi on määritetty vaarantunut. Australian mantereella, jossa sitä uhkaavat saalistajat kuten ketut, se tarvitsee tiheää kasvillisuutta pakopaikakseen. Maatalouden kehittyminen on vähentänyt lyhythäntäkengurulta tällaisia luontaisia pako- ja asuinpaikkoja, mikä osaltaan on vaikeuttanut sen selviämistä. Toisaalta ongelmaa ovat pahentaneet dingot, ihmisen tuomat kissat ja koirat sekä myös vielä jäljellä olevien soiden raivaus ja poltto.
