Parmavallabi (Macropus parma) on kengurulaji, jonka australialainen luonnontieteilijä John Gould löysi ensimmäisen kerran noin vuonna 1840. Tämä arka eläin ei ilmeisesti koskaan ollut kovin yleinen, ja ennen 1900-lukua sen jopa uskottiin kuolleen sukupuuttoon. Sitä on nyttemmin istutettu Uuteen-Seelantiin.
Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä pikkukenguru.
Yö
YöllinenHä
HämäräKa
KasvinsyöjäKasvinsyöjä eli herbivori on eläin, jonka ravinto koostuu yksinomaan tai pääasiassa kasveista. Lihansyöjiin ja sekaravintoa käyttäviin elä...
Fo
FolivoreMa
MaanpäällinenHy
Hyppivät eläimetHyppääminen on ponnahtamista lihasvoimalla tai muulla voimalla ylöspäin ja joskus samalla myös eteenpäin niin, että jalat ovat yhtäaikaises...
Po
PolygynadriaYk
Yksinäiset eläimetEi
Ei siirtolainenP
alkaaParmavallabi on jättikenguruiden suvun pienin laji; se painaa 3,2–5,8 kg ja on noin puolen metrin pituinen. Sen karvoitus on puna- tai harmaanruskea ja pään alueen karvoitus on harmaa. Häntä on noin puolen metrin pituinen, ja se on harvan mustan karvan peitossa. Parmavallabi on hyvin samannäköinen kuin punajalkapikkuvallabi (Thylogale stigmatica) ja punakaulapikkuvallabi (Thylogale thetis), minkä vuoksi parmavallabista saatiin useita havaintoja myös silloin, kun sen uskottiin olleen kuollut sukupuuttoon.
