Punapäätikka (Melanerpes erythrocephalus) on pohjoisamerikkalainen harvinaistuva tikka.
Pä
PäiväeläimetPäiväeläin tarkoittaa eläintä, joka nukkuu yöllä ja valvoo päivällä. Yöeläimet ovat puolestaan aktiivisia öisin ja hämäräeläimet h...
Ka
Kaikkiruokaiset eläimetKaikkiruokaisuus tarkoittaa sitä, että jokin eläin syö niin kasvi- kuin eläinravintoakin. Kaikkiruokaisuutta harrastavaa eläintä kutsutaan o...
Ar
ArboreaalinenVa
Vanhat eläimetZo
ZoochoryMa
MaanpäällinenRe
ReviiriReviiri tai territorio on eläimen elinpiirin osa, jota eläin puolustaa saman lajin yksilöiltä. Pesintäreviirejä puolustetaan vain saman sukup...
Ov
OvipaarinenOvipaarinen tarkoittaa eläintä, joka lisääntyy munimalla. Useimmat selkärangattomat, kalat ja matelijat, kaikki linnut ja sammakkoeläimet sek...
Yk
Yksiavioiset eläimetYksiavioisuus eli monogamia on pariutumisen muoto, jossa yksilöllä on vain yksi puoliso kerrallaan.
Yk
Yksinäiset eläimetOs
Osittainen siirtolainenR
alkaaLinnun pituus on noin 21–25 cm ja paino noin 70 g. Sen pää, niska ja kurkku ovat punaiset, pyrstö, käsisulat, yläselkä ja siiven peitinhöyhenet mustat, sekä alaselkä, yläperä, kyynärsulat ja vatsapuoli valkoiset. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu käenpiikamaisen harmaanruskean kirjava, ja saa punaisen huppunsa vasta syntymäänsä seuraavana keväänä. Vanhimmat yksilöt ovat eläneet 12-vuotiaiksi.
Punapäätikan esiintymisalue on Kalliovuorten länsipuolinen osa Pohjois-Amerikkaa, pohjoisessa Kanadan Manitobaan ja etelässä Teksasiin ja Floridaan saakka. Maailman populaation koko ei ole arvioitu, mutta sen elinympäristön ala noin 4,68 miljoonaa neliökilometriä. Pohjoisimmat populaatiot ovat muuttolintuja. Lajin kanta on taantunut 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Vuodesta 1966 vuoteen 2017 vuosittainen vähennys on ollut keskimäärin 0,78 % vuosittain. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto pitää punapäätikkaa silti elinvoimaisena, koska yksilömäärä on edelleen suuri eikä kannan taantuminen ole ollut erityisen suurta.
Eniten kanta on pienentynyt Floridassa ja toisaalla Suurten järvien alueella. Taantuman syitä ovat metsien avohakkuut, lahojen puiden määrän väheneminen talousmetsissä, asutuksen ja maanviljelyn laajentuminen sekä törmäykset liikkuviin ajoneuvoihin. Kottaraisten tuonti Pohjois-Amerikkaan vaikutti lajin kantaa pienentävästi, koska kottaraiset valtasivat tikkojen pesäkoloja. Linnaeus kuvaili lajin holotyypin Etelä-Carolinasta.
Punapäätikat elävät valoisissa, avoimissa metsissä, vanhoissa puistoissa, puutarhoissa, jokivarsien metsiköissä ja harvapuustoisilla avomailla.
Punapäätikka on kaikkiruokainen. Ruokavalio koostuu hyönteisistä, hämähäkeistä, madoista, pähkinöistä, siemenistä, marjoista, hedelmistä ja joskus pikkunisäkkäistä. Se voi syödä myös koloissa pesivien pienten varpuslintujen munia ja poikasia. Se ruokailee tavallisesti maassa, mistä johtuvat lukuisat törmäykset maantieajoneuvoihin. Muista tikoista poiketen se sieppaa myös lentäviä hyönteisiä.
Pesintäkausi on huhti-heinäkuussa ja laji saattaa pesiä kahdesti kesän aikana. Pari kovertaa itse pesän tavallisesti lahoon puuhun, joskus rakennukseen tai postilaatikkoon. Koiras tekee pääosan kolon kovertamisesta. Punapäätikat valtaavt usein jonkun toisen tikkalajin pesän, etenkin tarharaitatikan (M. carolinus). Naaras munii kolmesta kymmeneen munaa, keskimäärin viisi. Haudonta kestää 12–14 päivää, molemmat puolisot hautovat, koiras pääasiassa öisin. Poikaset syntyvät sokeina ja alastomina, ja niiden silmät aukeavat vasta 12–13 päivän iässä. Ne jättävät pesän 24–31 päivää vanhoina ja jäävät joiksikin viikoiksi pesän lähettyville, kunnes emot ajavat ne pois. Laji on sukukypsä yksivuotiaana.
