Hiekkaskinkki

Hiekkaskinkki eli rohtoskinkki (Scincus scincus) on skinkkien heimoon kuuluva liskolaji. Sitä tavataan Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Arabian hiekka-aavikoilta. Muinoin liskoa käytettiin mitä erilaisimpien sairauksien hoitoon ja pikkumurtumiin, myös mieskunnon kohottamiseen. Laji oli asuinseudullaan haluttua kauppatavaraa, mutta se ei riittänyt vaan sitä jauhettiin ja vietiin ulkomaille aina Keski-Eurooppaan saakka. Siellä sitä myytiin lähinnä teen muodossa. Siitä jälkimmäinen nimi rohtoskinkki. Hiekkaskinkki kasvaa noin 19–21 sentin mittaiseksi. Sen suomupeite on kiiltävä ja sileä. Selkäpuolelta lisko on vaaleankeltainen tai keltaisen- ja punaisenruskea, ja siinä on usein ruskeita tai violetinruskeita poikkijuovia. Vatsapuoli on valkoinen. Ruumis on vanttera ja häntä lyhyt. Koiraalla on usein tukevampi pää. Myös koiraan hännäntyvi voi olla paksumpi. Hiekkaskinkki ei kynsi eikä pure, vaan pakenee uiden hiekan läpi. Sen tarkeintä ravintoa ovat hyönteiset, mutta se syö myös siemeniä, kukintoja tai muita kasvin osia. Jopa myrkylliset skorpionit voivat päätyä sen ruokalistalle. Kohdatessaan skorpionin hiekkaskinkki tarttuu siihen päästä. Eläimen tiheä suomupanssari suojaa sitä skorpionin myrkkypistimeltä. Päivän kuumimman ajan hiekkaskinkki viettää hiekkaan kaivautuneena 20 cm syvyydessä. Siellä on viileämpää, mutta myös vähemmän kosteutta. Niinpä eläimen täytyy säästää energiaa, koska sekä vesi että ravinto ovat tiukilla. Skinkki voikin olla pitkään syömättä ja käyttää kertyneitä rasvavarastojaan.