Pikkukäärmekotka (Circaetus fasciolatus) on haukkojen heimon käärmekotkien sukuun kuuluva lintu. Sitä tavataan Itä-Afrikassa Intian valtameren rannikolla Keniassa, Mosambikissa, Somaliassa, Etelä-Afrikassa, Tansaniassa ja Zimbabwessa.
Sen populaation suuruudeksi arvioidaan 1 000–3 000 yksilöä eli noin 670–2 000 aikuista yksilöä, ja populaatio on pienenemässä.
Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kosteat alavat metsät, satunnaisesti 1 500 metrin korkeuteen saakka.
Sen koko on 60 cm. Se on pieni käärmekotka, jonka alapuoli on juovikas, ja suhteellisen pitkässä pyrstössä on kolme valkoista raitaa. Yläpuoli on tummanruskea ja alapuoli punaruskea, jossa rinnan alapuolella on valkoisia juovia. Nuoret linnut ovat alta valkoisia mustin juovin. Jalat ja vahanahka ovat keltaiset.
Se on salamyhkäinen petolintu, joka syö melkein pelkästään käärmeitä ja liskoja, mutta myös jyrsijöitä, sammakkoeläimiä, niveljalkaisia ja lintuja. Sen elinpiiriä ovat pääasiassa tiheät meren- ja joenrannan metsät, niiden viereiset marskimaat ja tulva-alueet. Se käyttää ravinnon hankintaan metsän viereisiä ihmisasutuksia, ja se voi pesiä eukalyptusviljelmillä. Laji on paikkalintu suurimmalla osalla levinneisyysaluettaan paitsi voi jonkin verran liikkua pohjoisen suuntaan Keniaan kuivan kauden aikana touko-syyskuussa. Muninta tapahtuu Itä-Afrikassa heinä-lokakuussa ja eteläisessä Afrikassa syys-lokakuussa. Se rakentaa pienen pesänsä risuista, ja pesä sijaitsee metsäpuun ylähaarukassa piilossa köynnöskasvien keskellä
